Herra, siunaa, auta meitä,
vaaroissa myös varjele.
Ole meille armollinen,
kasvoillasi valaise.
Käännä meihin kasvosi,
anna meille rauhasi.
Isän, Pojan, Pyhän Hengen
kunnia ja kiitos! Aamen.
Herra, siunaa, auta meitä,
vaaroissa myös varjele.
Ole meille armollinen,
kasvoillasi valaise.
Käännä meihin kasvosi,
anna meille rauhasi.
Isän, Pojan, Pyhän Hengen
kunnia ja kiitos! Aamen.
CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)
SävelmäJesper Swedberg 1694. Suom. virsikirjaan 1696. | Sävelmä: Johann Schop 1642.
209 Herra, siunaa, auta meitä
Herre! signe du och råde
Niin kuin jumalanpalvelus ja keskeiset kirkolliset toimitukset – kaste, avioliittoon vihkiminen ja hautaan siunaaminen – päättyvät Herran siunaukseen, niin päättyi ennen vanhaan myös virsikirja. Herra, siunaa, auta meitä oli viimeisenä eli numerona 413 Ruotsin vuoden 1695 virsikirjassa ja samoin sitten Suomen ns. Vanhassa (eli vuoden 1701) virsikirjassa. Ruotsin silloin uusi virsikirja oli nimittäin määrätty sen 'malliksi' nimenomaan myös virsien määrään nähden.
Virren kirjoittaja Jesper Svedberg (1653-1735) oli keskeinen tekijä, kun Ruotsissa toteutettiin virsikirjan uudistus. Myöhemmin hänestä tuli Skaran hiippakunnan piispa.
Virren kävi sitten Ruotsissa niin, että virsikirjan uudistanut J. O. Wallin sepitti siihen kuusi uutta säkeistöä ja liitti Svedbergin siunausvirren niiden jatkoksi. Paikkansa se säilytti virsikirjan päätöksenä; otsikkona sillä oli Slutpsalm, 'Loppuvirsi'. Nykyisin virsi on niin Ruotsissa kuin Suomessakin siirretty jumalanpalvelusvirsien osastoon. Meillä se on kuitenkin säilynyt alkuperäisenä, yksisäkeistöisenä Svedbergin virtenä.
Monen sukupolven ajan esivanhempamme lukivat ja veisasivat Herran siunaus -virren näin:
"Herra siunaa meit' ja auta, Ain' myös vaaroist' varjele! Herra, sinun kasvos kautta Armahd', sielun' valaise! Herra Jumal', kasvos käänn', Ja sun rauhas meille säänn'! Isäll', Pojall', Hengell' Pyhäll', Olkoon kunnia ijät' ylhääll'!"
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 536 tarinan yhteydessä.