Virsi 571; Jo joutui armas aika
571

Jo joutui armas aika

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

2.
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.

3.
Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

4.
Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.

5.
Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.

6.
Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Mahd. Israel Kolmodin 1694. Suom. 1700. Virsikirjaan 1701. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1937. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
Sama sävelmä: 822
Luokitus: Vuodenajat

Virren tarina

571 Jo joutui armas aika

Den blomstertid nu kommer

Suvivirren tekijänä on kauan pidetty Visbyn superintendenttiä Israel Kolmodinia (1643-1709). Kun ruotsalainen hymnologi Allan Arvastson on osoittanut tämän käsityksen olevan heikolla pohjalla, jätettiin Kolmodinin nimi pois meidän virsikirjastamme. Arvastsonin tutkimus ei tosiaan tuo esiin yhtään todistetta siitä, että Kolmodin olisi suvivirren kirjoittaja – mutta ei liioin todisteita siitä, että joku muu olisi sen runoillut. Niinpä Ruotsin uudessakin virsikirjassa on virren alla yhä Kolmodinin nimi. Perimätietoa ei ole syrjäytetty.

Virsi alkaa luonnonkuvauksella, jollainen oli virsissä harvinaista 1600-luvulla. Mutta jo toisessa säkeistössä mukaan tulee opettava piirre, joka voimistuu seuraavassa: luonto muistuttaa ihmistä Jumalan hyvyydestä, lintujen laulu on seurattava esimerkki Jumalan ylistämiseksi. Virren hengellisen ytimen muodostaa neljännen säkeistön rukous: ”Oi Jeesus Kristus jalo / ja kirkas paisteemme, / sä sydäntemme valo, / ain asu luonamme.” Tulkoon näin sydämeenkin kesä.

Viides säkeistö sisältää nykyajalle ehkä vaikeammin ymmärrettävää kuvakieltä: Kristusta sanotaan Saaronin liljaksi, se samoin kuin Libanonin kevät viittaa Vanhan testamentin Laulujen lauluun. Lopuksi rukoillaan siunausta maan sadolle. Mutta virsi päättyy rukoukseen hengellisestä ravinnosta.

Monet sukupolvet ovat laulaneet tämän kauniin ja suventuoksuisen virren sydämiinsä, niin ”että se on saanut tavallaan supisuomalaisen sävyn ja värin. Myös sen juhlallinen sävelmä on osaltaan tehnyt sen rakkaaksi” (Lauri Pohjanpää). Suvivirsi kuuluu koulujen päättäjäisiin, se kuuluu juhannuskirkkoon ja kesän monenlaisiin juhlahetkiin. Runoilijan sanojen mukaan ”se on kaikkein virtten suloisin” (P. Mustapää).

Koraali, otaksuttavasti ruotsalainen kansansävelmä, on tullut virsikirjaamme tekstin myötä Ruotsista.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.