Virsi 492; Ystävä sä lapsien
492

Ystävä sä lapsien

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Ystävä sä lapsien,
katso minuun pienehen.
Minne käynkin maailmassa,
sinä olet hoitamassa.
Onni täällä vaihtelee,
taivaan Isä suojelee.

2.
Ota, Jeesus rakkahin,
suojaas koti kallehin.
Siunaa äitiä ja isää,
heille elinpäivää lisää.
Ystävä sä lapsien,
pientäs auta holhoten.

3.
Pidä meitä turvissas,
Jeesus, armohelmassas.
Suojaas sulje isänmaamme,
sulta kaiken lahjaks saamme.
Johda, Jeesus rakkahin,
meidät taivaan kotihin.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Säk. 1 ruotsalainen 1780. Suom. Arvi Jännes 1889. Säk. 2 Siri Dahlquist 1911. Säk. 1–2 suom. Lauri Pohjanpää 1923. Säk. 3 komitea 1937. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Ivar Widéen 1919.
Sama sävelmä: 806 | 808 | 813 | 831
Luokitus: Lapset

Virren tarina

492 Ystävä sä lapsien

Gud som haver barnen kär

Lastenvirren Ystävä sä lapsien ensimmäinen säkeistö on uskollinen käännös ruotsalaisesta tekstistä ”Gud som haver barnen kär”. Kummankin maan virsikirjojen mukaan se on ensi kerran painettu vuonna 1780. Tieto ei ole ihan tosi, sillä tuo vanha teksti oli nykyistä lyhyempi ja käsitti vain runon neljä ensimmäistä säettä.

Tämä nelirivinen teksti sisältyi ”kruununprinssin lastenkirjaan” Barna-Bok, joka oli alamaisesti omistettu Hänen Kuninkaalliselle Korkeudelleen Kruununprinssille ja joka ojennettiin hänelle ja hänen isälleen prinssin 2-vuotispäivänä 1780. Tästä kruununprinssistä tuli sitten viimeinen kuninkaamme Kustaa IV Adolf. Kuninkaallisen Lasten-Kirjan oli toimittanut tukholmalainen kirkkoherra ja hovisaarnaaja Gustaf Murray, josta myöhemmin tuli Västeråsin piispa.

Ensimmäisen runomuotoisen suomennoksen sepitti Arvi Jännes (professori Arvid Genetz, k. 1915), jonka runoon ”Lapsen rukous” (1889) se sisältyy sitaattina: ”Isä lasten armias, / kaitse mua, pienoistas! / Vaikka kunne kulkenenki, / turvanain on Herran henki.” Tämä käännös liitettiin kokoelmaan Hengellisiä lauluja ja virsiä (1900), jossa siihen kuului toinenkin säkeistö.

Ruotsissa rukous vähitellen vakiintui kuusiriviseen muotoon. Siri Dahlquist kirjoitti siihen viisi lisäsäkeistöä, ja näin laajennettuna se tuli Ruotsin virsikirjan lisäykseen 1921. Siitä Lauri Pohjanpää sen suomensi virsikirjan lisävihkoehdotukseen 1923. Vuoden 1938 virsikirjaan virsi tuli 3-säkeistöisenä. Toinen säkeistö on Siri Dahlquistin, mutta kolmas on katsottava suomalaisen virsikirjakomitean aikaansaamaksi (1937).

Virren säveltänyt Ivar Widéen (1871-1951) tunnetaan nimenomaan tämän virren säveltäjänä. Widéen toimi Skaran tuomiokirkon urkurina sekä useiden koulujen musiikinopettajana. Hänen sävellystuotantonsa käsittää virsien lisäksi kantaatteja, yksin- ja kuorolauluja sekä n. 150 urkukoraalia. – Vuonna 1910 hän sävelsi sisarensa Andrean kirjoittaman Kotiseutulaulun (Hembygdsång), jonka sävelmään Martti Korpilahti sittemmin kirjoitti Keski-Suomen kotiseutulaulun sanat (”Männikkömetsät ja rantojen raidat”).

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.