Virsi 577; Sun kätes, Herra, voimakkaan
577

Sun kätes, Herra, voimakkaan

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Sun kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen, onnen aikana.

2.
Sun armos täällä meille soi,
mi kallehinta olla voi,
ja meille alla auringon
tää synnyinseutu rakkain on.

3.
On isät täällä taistelleet
ja uskoneet ja toivoneet.
Me saimme saman asunnon,
ja samat vaiheet meidän on.

4.
Ja meidän polkuamme saa
taas lapsemmekin taivaltaa.
He kyntää kerran peltomme
ja uskoo kuin me uskomme.

5.
Oi Herra, käy sä siunaamaan
nää rannat rakkaan synnyinmaan.
Suo aina rauha suloinen
ja estä sota verinen.

6.
Sä siunaa mielet vakaiset
ja hurskaat työt ja aikehet.
Lyö maahan maansa pettäjät,
tuo julki juonet ilkeät.

7.
Sä turvaa maamme vapaus,
sen kansalle suo viisaus.
Suo armokaste maille sen
ja sydämihin ihmisten.

8.
Sä autoit valoon tämän maan
kuin kedon kukan ummustaan.
Sen varttua suo valossas
ja hoida sitä armossas.

9.
Suo, että sanas kirkkaana
saa keskellämme kaikua,
ja kautta sukupolvien
suo soida nimes kiitoksen.

Lisää suosikkeihin
Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Lasten Suometar 1857, Wäinö Havas 1938. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Keskiajalta / Suomessa 1702.
Sama sävelmä: 79 | 601
Luokitus: Isänmaa

Virren tarina

577 Sun kätes, Herra, voimakkaan

Bevara, Gud, vårt fosterland

Maamme-laulu ja isänmaanvirsi Sun kätes, Herra, voimakkaan liittyvät J. L. Runebergin (1804-1877) runoudessa selvästi toisiinsa. Totta kai ne ovat luonteeltaan erilaiset: virsi on rukous, kansallislaulusta taas hengellinen ulottuvuus puuttuu. Mutta näiden kahden runon sisällössä on paljon yhtäläistä.

Lähtökohta on yhteinen: "Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa kuin kotimaa tää pohjoinen" – Maamme-laulun avausta vastaavat virren sanat: "meille alla auringon tää synnyinseutu rakkain on".

Kun Maamme-laulussa sanotaan: "Täss' auroin, miekoin, miettehin isämme sotivat", niin virren 3. säkeistössä laulamme: "On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet."

Silmäänpistävin yhtäläisyys on molemmissa runoissa esiintyvä kuva kukaksi avautuvasta nupusta. Maamme-laulu ennustaa tulevaa: "Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa", meidän rakkautemme saa isänmaan toivon ja riemun nousemaan loistossaan. Virsi sen sijaan kuvaa nykytilannetta menneisyyden taustaa vasten: "Sä autoit valoon tämän maan kuin kedon kukan ummustaan."

Kauas tuleviin päiviin virsikin suuntaa ajatuksemme, kun sen lopussa rukoilemme: ”Suo, että sanas kirkkaana / saa keskellämme kaikua, / ja kautta sukupolvien / suo soida nimes kiitoksen.”

Sun kätes, Herra, voimakkaan tuli vasta vuoden 1938 suomenkieliseen virsikirjaan, siihen joka otettiin käyttöön juuri talvisodan syttyessä. Harras, ytimekäs ja rikassisältöinen virsi, jossa yksikään sana ei ole turha, tuli pian rakkaaksi ja tärkeäksi kansallemme, eikä vähiten sotiemme rintamamiehille.

Runebergin suuri isänmaanvirsi osoittaa, miten paljon meillä on aihetta kiitokseen. Se viittaa luottavasti tulevien sukupolvien työhön ja rukoukseen. Ennen kaikkea se on rukous isänmaan puolesta.

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 79 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.