Virsi 576; Maa hohtaa lumivaipassansa
576

Maa hohtaa lumivaipassansa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Maa hohtaa lumivaipassansa,
on Luoja itse luonut hangen, jään.
Maa Herran on myös roudassansa
ja lepää talven hänen kädessään.
On ankara ja pitkä talviyö,
vaan läpi senkin jatkuu Luojan työ.

2.
Taas kaamos saartaa, painaa mieltä,
vaan Herra meidän lähellämme on.
Yön valta väistyy päivän tieltä,
ja kevät nousee, juhla auringon.
Näin tunturit ja järvet, erämaa
valoa toivon saavat heijastaa.

3.
Nyt vaikka nukkuu siemen, multa,
työn äänet kaikkialta kuuluvat.
Me saamme hoitaa hengen tulta,
ja kätten töihin päivät kutsuvat.
Ja hohtavilla talvihangilla
suot, Herra, mielen, ruumiin iloita.

4.
Teit, Herra, talven jäätäväksi,
vaan kohdussaan maa kantaa elämää.
Loit silmuun toivon kestäväksi,
maa kevään helmaan versot synnyttää.
Jos raskas onkin talven ahdistus,
niin väkevä on kevään vapaus.

5.
Oi Herra, armon meille annat
ja Kristuksessa meidät vapahdat.
Niin kukkivat kuin jäiset rannat
luomisen uuteen päivään katsovat.
Ja luomakunta yhtyy kiitokseen,
Jumalan lasten riemuun, kirkkauteen.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi