Virsi 523; Loit, Herra, minut maailmaasi
523

Loit, Herra, minut maailmaasi

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Loit, Herra, minut maailmaasi,
nyt työni tarkoitusta kyselen.
Teen työtä sinun antamaasi,
suo, että tahtoasi kuuntelen.
Loit minut palvelemaan toisia.
Vapaana anna minun palvella.

2.
Luo minuun uutta luottamusta,
kun työssä näännyn tai en työtä saa.
Suo tyyntä mieltä, huojennusta,
kun töiden ruuhka mieltä ahdistaa.
Kun työni turhuus katseen pimittää,
taas näytä suunta, anna määränpää.

3.
Työn vaiva kuuluu kutsumukseen,
sen kantajiksi yhteen meidät loit.
Siis kytke minut tarkoitukseen,
oi Luoja, jonka maailmalle soit.
Et luonut kilpailua, raadantaa.
Oi Luoja, anna minun rakastaa.

4.
Kun luomakuntaa, Herra, kannat,
teet itse kaiken rakkaudesta.
Näin ihmiselle arvon annat,
työkumppaniksi pyydät jokaista.
Suo meidän elää muita palvellen,
niin kaikki työ saa suunnan yhteisen.

Lisää suosikkeihin
Arve Brunvollin virren (1978) pohjalta Anna-Maija Raittila ja komitea 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Saksassa 1690.
Sama sävelmä: 168 | 317 | 576 | 731
Luokitus: Työ

Virren tarina

523 Loit, Herra, minut maailmaasi

Työelämän kysymysten muuntaminen virreksi ei ole helpoimpia tehtäviä. Miten pukea riimilliseen runoon toisaalta luterilainen näkemys jokaisen työn kutsumusluonteesta ja nykyisen työelämän perin arkiset ja karut tosiasiat? Kysymystä pohdittiin virsikirjakomiteassa ja myös yhdessä kirkon yhteiskunnallisen työn johdon kanssa. Virikkeitä Anna-Maija Raittilan virteen antoi myös norjalaisen Arne Brunvollin virsi Du gav, Gud, eit liv i denne verd (1978).

Virren syntyaikojen jälkeen ovat työelämän kysymykset nousseet voimakkaasti esille milloin lamavuosikymmenen, yt-neuvottelu-uutisten, milloin taas työelämän tutkijoiden kriittisten analyysien myötä. Monet keskeiset kysymykset näkyvät myös tässä virressä: työn tarkoitus ja mielekkyys, työuupumus, kilpailu ja tietysti työttömyys.

Keskeinen lähtökohta on ihmisen arvo työstä tai sen puutteesta huolimatta: ”Kun luomakuntaa, Herra, kannat, / teet itse kaiken rakkaudesta. / Näin ihmiselle arvon annat, / työkumppaniksi pyydät jokaista.” Virren rukoilija pyytää, että hän osaisi kytkeä työnsä Luojan maailmalle antamaan tarkoitukseen: ”Teen työtä sinun antamaasi.”

Virressä kokemukset työn kuluttavuudesta lomittuvat pyyntöihin luottamuksen, mielenrauhan ja työn tarkoituksen löytämisestä ja säilyttämisestä.

Virren valoisa melodia on Saksasta vuodelta 1690. Suomessa sävelmää on käytetty vuoden 1886 virsikirjasta lähtien.

Markku Kilpiö