Virsi 524; Kun päivän työ on päättynyt
524

Kun päivän työ on päättynyt

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Kun päivän työ on päättynyt,
puoleesi, Jeesus, käännyn.
Jos voimaa, armoa et suo,
niin huolten alle näännyn.
Hyväksy hyvät hankkeeni,
sovita vääryyteni.
Suo rauha omaantuntooni
ja lepo ruumiilleni.

2.
Työn kuorma, Jeesus, huojenna
myös ihmisiltä muilta,
niin lepovuoroon päässeiltä
kuin työhön kutsutuilta.
Maaseudun siunaa asujat
ja kaupunkien kansa.
Kaikkia hoida, varjele
töissänsä, toimissansa.

3.
Kun lapset kouluun rientävät,
taluta, Jeesus, heitä.
Ja viivy aivan lähellä
äitejä väsyneitä.
Tee kodit onnellisiksi,
luo leikin armautta
ja ystävyyttä, hymyä
keskelle harmautta.

4.
Ja vielä, Jeesus, rukoilen:
Suo sille, joka määrää,
lempeä mieli, oikea
ja tahto välttää väärää.
Ja sille, jonka tehtävä
on työssä kättä käyttää,
suo taito, itseluottamus,
kun käskyjä hän täyttää.

5.
Myös niille, joiden työnä on
murhetta, hätää poistaa
tai armon sanaa julistaa,
suo totuutesi loistaa,
niin että köyhät, hyljätyt
saisivat arvon uuden,
tuskassaan löytää voisivat
armosi salaisuuden.

6.
On vaarallista monen työ
ja yksitoikkoistakin.
Voi mieli olla kiusattu
ja joskus katkerakin.
Ruumis ja sielu varjele
kaikesta vahingosta.
Oi Herra, auta heikkoja
ja maahan lyödyt nosta.

7.
Et, Jeesus, tullut maailmaan
herraksi mahtavaksi
vaan palvelemaan toisia,
heikkojen auttajaksi.
Siunaus anna kaikille
työn raskaan raatajille,
yhteisen hyvän puolesta
kuormia kantaville.

8.
Kuin leivällä ja kalalla
siunasit tuhansia,
niin ruoki taivaan leivällä
huoliinsa uupuvia.
Turvaksi meille, Herramme,
jää päivällä ja yöllä.
Sinua saamme ylistää
niin levolla kuin työllä.

Lisää suosikkeihin
Jaakko Haavio 1959. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Toisinto Pohjanmaalta.
Sama sävelmä: 203 | 214b
Luokitus: Työ

Virren tarina

524 Kun päivän työ on päättynyt

Vuodesta 1946 alkaen kirkon piirissä keskusteltiin silloisen virsikirjan puutteista. Sotien aikana oli havaittu, että esimerkiksi työelämää virsikirja ei sivunnut juuri lainkaan. Vuoden 1958 kirkolliskokoukselle tehtiin useita aloitteita virsikirjan lisävihkon tai kirkon laulukirjan toimittamiseksi. Lisävihko syntyi; sen hyväksyi vuoden 1963 kirkolliskokous. Keskeinen hahmo sitä luotaessa oli Turun Maarian seurakunnan kirkkoherra Jaakko Haavio (1904-1984).

Maarian seurakunnan alueeseen kuului Raunistulan työläiskaupunginosa, jonka asukkaisiin Jaakko Haavio loi paljon yhteyksiä. Heistä ja myös tehdastyön raskaudesta hän kirjoitti säkeitä runokokoelmaansa Suven maa (1956). Raunistulan kokemusten ja varmaankin osin ulkomaisten esikuvien mukaan syntyivät Haavion työelämävirret.

Iltarukousvirteensä Kun päivän työ on päättynyt Jaakko Haavio kokosi työelämän esityslistan: lepovuoroon päässeet, yövuoroon tulijat, maaseudun ja kaupungin kansan, koululaiset, perheenäidit, johtajat ja alaiset, vaarallista ja uuvuttavaa työtä tekevät, työnsä katkeroittamat, heikot ja maahan lyödyt. Virtensä seitsemänteen säkeistöön Haavio näyttää kätkeneen unelmansa veisaavasta seurakunnasta lainaamalla jo vuonna 1900 suomennetusta työväenlaulusta, ”Köyhälistön marssista”, kolme sanaa: ”työn raskaan raatajat”.

Kenties runoilija monien sodat kokeneiden pappien lailla uneksi kirkon uusista yhteyksistä ja näki kirkkonsa penkissä veisaamassa myös ammattitaitoisen ja luokkatietoisen työläisnaisen ja -miehen. Heidän työnsä oli ja on yhä usein raskasta ja yksitoikkoista raadantaa. Mutta ratkaisevasti juuri siihen oli perustunut Suomen teollistuminen ja kasvava hyvinvointi, niin kansan kuin kirkonkin varallisuus ja menestys. Oli aika vihdoin huomata se pyhän, yhteisen seurakunnan virressäkin.

Pekka Kivekäs