Virsi 30; Maa on niin kaunis
30

Maa on niin kaunis

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.

2.
Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.

3.
Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi.

Lisää suosikkeihin
Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys
Bernhard Severin Ingemann 1850. Suom. 1887, Hilja Haahti 1903. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Saksassa 1842.
Luokitus: Joulu

Virren tarina

30 Maa on niin kaunis

Dejlig er jorden

Virren Maa on niin kaunis sävelmä on peräisin 1842 ilmestyneestä sleesialaisten kansanlaulujen kokoelmasta. Siinä se liittyi vanhaan virteen "Schönster Herr Jesu" (jonka teksti on vuodelta 1677 ja jonka alkuperäinen sävelmä on meillä nyt nuortenvirrellä 505 "Valtiaamme, kunniaasi"). Tästä sleesialaisesta sävelmästä ei tunneta vuotta 1842 varhaisempaa esiintymää. Jostain syystä siihen niihin aikoihin liittyi käsitys, että kyseessä olisi keskiaikainen pyhiinvaeltajien käyttämä sävelmä. Sen luulon otti todesta mm. unkarilainen säveltäjä Franz Liszt, jonka oratoriossa Pyhän Elisabetin legenda tämä tuttu sävelmä kaikuu 1200-luvun ristiretkeläisten marssina. Samaisen käsityksen kertoi tanskalainen pappi Fenger, kun hän pyysi ystäväänsä B. S. Ingemannia sepittämään sävelmään uudet sanat. Näin syntyi Maa on niin kaunis, laulu "sielujen toiviotiestä", sukupolvesta toiseen jatkuvasta vaelluksesta kohti taivasta.

Virren kirjoittanut tanskalainen kirjailija Bernhard Severin Ingemann (1789–1862) toimi Sorøn akatemian lehtorina. Hänen neljä Tanskan keskiaikaa kuvaavaa romaaniaan, jotka suomennettiinkin 1910-luvulla, ovat jo unohtuneet, mutta hänen virtensä eivät (Tanskan virsikirjassa niitä on 31).

Puhe sielujen toiviotiestä ja sielujen laulusta saattaa vaikuttaa jotenkin haaveelliselta. Vasta virren lopussa selviää, mikä on se laulu, joka vie kohti taivasta. Se on enkelien kiitosvirsi jouluyönä. Siitä Maa on niin kaunis saa hengellisen sisältönsä, ja sen vuoksi siitä on tullut nimenomaan joululaulu.

Maa on niin kaunis on tavattoman suosittu. Se osataan yleisesti ulkoa. Siksi se usein otetaan laulettavaksi, kun virsikirjoja ei ole käsillä. Ja se sopii laulettavaksi milloin vain. Maa on aina kaunis, jokaisella vuodenajalla on oma viehätyksensä, ja – kuten Eino J. Honkanen on kirjoittanut – "joulunkin tulisi saada säteillä siunauksellaan kaikkiin vuodenpäiviimme".

Virren suomentajasta Hilja Haahdesta virren 548 yhteydessä.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.