Virsi 31; Ei valtaa, kultaa, loistoa
31

Ei valtaa, kultaa, loistoa

Virren sävelmän tekijänoikeuksien haltija Fennica Gehrman Oy ei ole antanut lupaa tämän virren sävelmän julkaisemiseen verkossa.

1.
Ei valtaa, kultaa, loistoa
tuo joulu lahjanaan,
vaan Luojan olkoon kunnia
ja rauha päällä maan.
Oi Herrani,
tee juhlani
nyt itsellesi iloksi!
Ei valtaa, kultaa loistavaa
vaan Luojan kunniaa.

2.
Tuo kotiin lasten riemua,
kun loistaa joulupuu.
Tuo joulun kirkas sanoma,
kun ilta tummentuu.
Ja tuntooni
suo rauhasi,
ilolla täytä uskoni.
Tuo kotiin lasten riemua
ja joulun sanoma.

3.
Jo, joulunrauha, saavu, jää
nyt joka sydämeen,
luo toivon, ilon lämmin sää
maailman kylmyyteen.
Vieraaksi saan
nyt kuninkaan,
et muutu, Herra, milloinkaan!
Jo, joulunrauha, saavu, jää,
luo toivon lämmin sää.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys

Zachris Topelius 1887. Suom. 1909, Niilo Rauhala 1984, 1986. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Jean Sibelius 1909.
Luokitus: Joulu

Virren tarina

31 Ei valtaa, kultaa, loistoa

Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt

Zachris Topeliuksen (1818-1898) kirjoittama ja Jean Sibeliuksen (1865-1957) säveltämä ”En etsi valtaa, loistoa” on suosituimpia ja lauletuimpia suomalaisia joululauluja. Topelius antoi 1887 runolleen otsikoksi ”Jouluvirsi” (Julpsalm). Se otettiin Suomen ruotsinkieliseen virsikirjaan 1943. Suomeksi Sibeliuksen joululaulu ilmestyi 1909; sitä esitettiin aluksi lähinnä yksinlauluna, sittemmin myös yhteislauluna. Suomenkieliseen virsikirjaan se tuli 1986.

Topeliuksen runo on kansanomainen kuvaus siitä, mikä on joulun ydinsanoma. Se on myös rukous siitä, että osaisimme ottaa joulun vastaan oikealla tavalla ja että joulun sanoma ja joulurauha saavuttaisi jokaisen ihmisen säätyyn ja varakkuuteen katsomatta. Monia alkuperäistekstissä esiintyviä ilmaisuja kuten siunattu jouluaika, Jumalan kunnia, enkelivartio, kuningas ja omantunnonrauha ei esiinny siinä tutuksi tulleessa suomenkielisessä käännöksessä, joka julkaistiin 1909 Sampo-lehdessä ja jonka suomentajaa ei vieläkään tiedetä. Virsikirjakomitea katsoi, että Topeliuksen runosta tarvitaan uusi suomennos, joka paremmin vastaisi runoilijan alkuperäistekstiä. Uuden suomennoksen teki Niilo Rauhala.

Vaikka seurakuntien palautteissa joululaulun uutta asua pidettiin onnistuneena, varsin monet seurakunnat olisivat hyväksyneet sen virsikirjaan vain tutuksi tulleessa tekstiasussa.

Sibeliuksen sävelmä ilmestyi ensimmäisen kerran 1909 Sampo-lehdessä. Tarkkaa tietoa laulun säveltämisajankohdasta ei ole. On mahdollista, että virikkeen säveltämiseen antoi säveltäjän muutto pääkaupungista Järvenpään Ainolaan 1904. Ainolan luonnonkaunis ympäristö ja talvinen maisema ovat osaltaan antaneet lisävirikkeitä. Tällä laululla oli erikoisasema Ainolan joulunvietossa. Kun joululauluja säesti tavallisesti säveltäjämestari itse, asettui tätä laulua säestämään aina rouva Aino Sibelius.

Reijo Pajamo

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.