Virsi 525; Suurempi kuin sydämeni
525

Suurempi kuin sydämeni

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Suurempi kuin sydämeni
Jumalan on rakkaus.
Suurempi kuin oma tahto
Kutsujan on laupeus.
Suurempi kuin oma into,
ehdottomuus mieleni
– uskollisuus Jumalamme
kaikkea on suurempi.

2.
Suurempi kuin epäilymme,
suurempi kuin lankeemus,
suurempi kuin pettymykset
Jumalan on luottamus.
Hän on itse kutsuessaan
meihin istuttanut sen.
Hän ei kadu kutsumistaan,
hän on vahvuus heikkojen.

3.
Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu?

4.
Anna, Kristus, rohkeutta
mennä maastoon tiettömään,
jossa merkkejä en tunne,
vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun,
vastuuseen viet laajempaan,
taikka suostun vähimmässä
uskollinen olemaan.

5.
Liian suurten odotusten,
vaatimusten paineessa
vapauteen minun anna,
lepoon käydä, Jumala.
Rukouksen hiljaisuuteen,
valoon Kirjan avatun,
lähellesi, Vapahtaja,
kutsut kesken taistelun.

6.
Suurempi kuin sydämemme,
suurempi kuin ihmistyö
hiljaisuus on rukouksen,
siinä Luojan sydän lyö.
Siinä itse, armon Henki,
uupunutta uudistat.
Annat kasvullemme aikaa,
uuteen työhön valmistat.

Lisää suosikkeihin
Markku Kilpiö ja Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Saksassa 1738.
Sama sävelmä: 391 | 439
Luokitus: Työ

Virren tarina

525 Suurempi kuin sydämeni

Virsikirjakomiteassa osastoa Kirkon virka-, vihkimys- ja siunaustoimitukset laadittaessa havaittiin, että tarvittaisiin virttä, joka sopisi esimerkiksi luottamushenkilöiden tai seurakunnan eri työntekijöiden tehtävään siunaamiseen. Anna-Maija Raittila runoili Markku Kilpiön hahmottelemien aiheiden pohjalta virren Suurempi kuin sydämeni.

Virren alku muistuttaa siitä, että ihmisen vahvuudet tai heikkoudet eivät ole ratkaisevia, vaan Jumalan rakkaus, uskollisuus ja luottamus ihmistä kohtaan. Tässä on perusturvallisuus, jonka varassa voidaan päivä päivältä jatkaa matkaa kysellen, ”mihin suuntaan polku tänään avautuu? / Millä tavoin Isän tahto / meissä tänään tapahtuu?”

Tämä turvallisuus antaa rohkeuden lähteä myös etsivään työhön, ”maastoon tiettömään”, jossa valmiit vastaukset joudutaan unohtamaan. Sekään ei ole uhkaavaa, koska lopulta kaikkialla ollaan Jumalan maailmassa. Ainoastaan keskusteluyhteydessä omien ja maailmassa kohtaamieni kysymysteni kanssa voin kasvaa ihmisenä ja kristittynä. Neuvottomuus vain syventää juurtumista Kristukseen.

Seurakunnan luottamushenkilö ja työntekijä hoitaa omaa uskonelämäänsä avatun Raamatun ääressä ja rukouksen hiljaisuudessa. Työ ja rukous vuorottelevat. Valmiiksi ei tulla koskaan, kasvulle annetaan aikaa.

Kirkolliskokouksen käsittelyssä tämä siunaustoimituksiin suunniteltu virsi siirrettiin työvirsien osastoon.

Sävelmänä virrellä on saksalaisen Johann Königin koraalikirjassa ensi kertaa 1738 painettu melodia. Sävelmää on käytetty Suomessa vuoden 1886 virsikirjasta lähtien.

Markku Kilpiö