Virsi 439; Näytä, Herra Jeesukseni
439

Näytä, Herra Jeesukseni

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Näytä, Herra Jeesukseni,
piikit pilkkakruunusi.
Vuoksi suurten syntieni
pyhän pään se haavoitti.
Kuivin huulin ristiltäsi
huusit kerran: Janoan!
Kärsit ristiinnaulittuna
puolestani kuoleman.

2.
Auta, että muistan aina,
miksi kaiken uhrasit:
että pitkäperjantaina
minut, Jeesus, lunastit.
Tahdot palveluksen työhön
voittamasi johdattaa,
kirkastamaan maailmassa
Isän suurta kunniaa.

3.
Herkäksi tee sydämeni,
että toiset huomaisin,
ahdistukset veljieni
omikseni tuntisin,
että huoltaan itkevältä
pyyhkisin pois kyynelen,
että janon uuvuttaman
toisin maahan lähteiden.

4.
Anna aitovierten kansan
suureen juhlaan saapua,
sokeiden ja ontuvaisten
seurassasi riemuita.
Saata kaikki, joiden taival
työläs on ja helteinen,
ristinkuolemasi tähden
valtakuntaan autuuden.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Saksassa 1738.
Sama sävelmä: 391 | 525
Luokitus: Palvelu

Virren tarina

439 Näytä, Herra Jeesukseni

Osoita, oi Jeesus, mulle

”Varsinaisissa rakkaudenpalvelun virsissä, joiden tarkoitus on herättää seurakuntaa toimimaan kovaosaisten hyväksi, palvelun perusteeksi, sen liikkeelle panevaksi voimaksi, asetetaan johdonmukaisesti Kristuksen kaikkensa uhrannut rakkaus.” Näin kirjoittaa runoilijapappi Jaakko Haavio (1904-1984) kirjassaan Virsikinkerit. Omasta virrestään Näytä, Herra Jeesukseni hän sanoo, että se ilmaisee lähimmäisen palvelemisen perusteet ja ilmenemismuodot.

Virren Näytä, Herra Jeesukseni alku on kuin selkeä johdatus hiljaisen viikon viettämiseen, Jeesuksen kärsimystien ja ristinkuoleman muistamiseen. ”Auta, että muistan aina, / miksi kaiken uhrasit: / että pitkäperjantaina / minut, Jeesus, lunastit.” Näin siinä ilmaistaan myös lähimmäisen palvelemisen perusteet, sillä virsi jatkuu: ”Tahdot palveluksen työhön / voittamasi johdattaa…” Kolmas säkeistö koskettelee lyhyesti lähimmäisen palvelemisen ilmenemismuotoja. Virsi päättyy rukoukseen niiden puolesta, ”joiden taival työläs on ja helteinen”.

Virsien sanasto perustuu tietenkin paljossa Raamattuun, ja virsikirjan käyttäjän raamatuntuntemuksesta saattaa riippua, ymmärtääkö hän aina kaiken lukemansa. Kun vielä raamatunkäännöstä uudistettaessa tähän sanastoon on tullut muutoksia, on virsiin voinut jäädä ilmaisuja, joita ei Raamatussa enää olekaan.

Niinpä tämän virren viimeisen säkeistön puhe ”aitovierten kansan” saapumisesta suureen juhlaan voi hämmentää uutta sukupolvea, joka ei Raamatustaan mitään aitovieriä löydä. Kyseisessä raamatunkohdassa luemme nimittäin nyt: ”Mene maanteille ja kylien kujille…” (Luuk. 14:23), mutta aikaisemmassa raamatunkäännöksessä sanottiin: ”Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan”. Sieltä Jaakko Haavio on siis saanut tämän kielikuvan, Jeesuksen vertauksesta, joka kertoo suurista pidoista ja niihin kutsutuista.

Saksalainen sävelmä on 1700-luvulta.

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 525 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.