Virsi 575; Maan muokkasimme, veimme
575

Maan muokkasimme, veimme

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Maan muokkasimme, veimme
sen multaan siemenen.
Työn toivossa me teimme
ja Luojaa rukoillen.
Soi hiljaisesti tuuli
ja laiho kohosi.
Näin Herra pyynnöt kuuli
ja viljan kasvatti.

2.
Hän maahan sateen heitti,
soi loistaa auringon,
maan siunaukseen peitti.
Hän Isä, luoja on.
Se siunaus näin siirtyi
peltoomme, leipäämme,
ja Herran hyvyys piirtyi
jokaiseen päiväämme.

3.
Nyt hehkuu kauneutta
myös lakastuva maa.
Puut ruskan kirkkautta
kantavat loistavaa.
Maa täyteydessänsä
tuo sadon ajallaan,
se antaa hedelmänsä
ja kutsuu korjaamaan.

4.
On täynnä lahjojasi
kätesi, Jumala.
Soi syksy kiitostasi
maan kaiken kasvusta.
Nyt kiittää sydämemme,
kun meitä rakastat,
suot toivon elääksemme
ja hoivaat, johdatat.

Lisää suosikkeihin
Matthias Claudius 1783. Suom. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Johann Steurlein 1575.
Sama sävelmä: 567
Luokitus: Vuodenajat

Virren tarina

575 Maan muokkasimme, veimme

Wir pflügen und wir streuen

Saksalaisen kirjailijan Matthias Claudiuksen (1740-1815) kirjoittama syysvirsi Maan muokkasimme, veimme ilmestyi ensimmäisen kerran 1782 Claudiuksen näytelmässä Paul Erdmann´s Fest. Näytelmä kuvaa elonkorjuujuhlaa pohjoissaksalaisella maatilalla. Eri tahoilta tulevat talonpojat laulavat juhlapaikalle saapuessaan tätä virttä.

Niilo Rauhalan suomentamana virsi on vakiinnuttanut asemansa seurakunnissa nimenomaan elonkorjuu- ja kiitosjuhlien virtenä. Mutta virsi muuttuu etenkin loppusäkeistöiltään syysvirreksi. Luonnon väririkkaus, sadonkorjuu ja maan hedelmät saavat suomentajan puhkeamaan ylistykseen: ”Soi syksy kiitostasi maan kaiken kasvusta”. Syksyn väriloistoa Rauhala kuvaa ilmaisulla: ”Puut ruskan kirkkautta kantavat loistavaa”. Sana ”ruska” ei ole aikaisemmin esiintynyt suomalaisessa virsikirjassa.

Matthias Claudiuksen virttä lauletaan Saksassa 1800-luvun alun sävelmällä, jossa melodia muodostuu kuoron ja seurakunnan osuuksista. Virsikirjakomitea päätyi sävelmävalinnassa kuitenkin saksalaisen Johann Steurleinin koraaliin, samaan sävelmään, jonka komitea oli päättänyt ottaa myös kevätvirren 567 ”Ah, kuinka kevät hohtaa” sävelmäksi.

Johann Steurlein (1546-1613) toimi Wasungenissa notaarina ja kaupunginkirjurina, myöhemmin Meiningenin kansliasihteerinä ja kaupunginjohtajana. Hän toimitti useita laulukokoelmia, jotka sisälsivät hänen omia sävellyksiään. Virren 575 sävelmä on alkuaan syntynyt maalliseen tekstiin, mutta yleistyi vuodesta 1581 lähtien hengelliseen käyttöön. Se on myös laajalle levinnyt kuorolaulu.

Reijo Pajamo


Sävelmästä lisää virren 567 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.