Virsi 574; On kaunis synnyinmaamme
§
574

On kaunis synnyinmaamme

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
On kaunis synnyinmaamme,
maat, metsät, järvet sen.
Me Luojan töitä saamme
katsella kiittäen.
Taas lauhat tuulet soittaa
urkuja hongiston
ja Herraa kunnioittaa,
hän kaiken luoja on.

2.
Oi kuulautta taivaan,
ei yötä ollenkaan!
Luot, Herra, työhön, vaivaan
katseesi laupiaan.
Näin siunaat kylvötyömme
ja korjuun kypsän suot,
jaat leivän, jonka syömme,
ja mieliin toivon luot.

3.
Maan lapset tunnustamme:
me emme ansainneet
lahjoja vaivallamme,
armosta kaiken teet.
Nyt armon kerjääjinä
me saamme iloita,
helteessä nääntyvinä
huokaamme toivossa.

4.
Annathan taivaassasi
sen suven autuaan,
kun, Herra, lapsiasi
käyt maasta noutamaan.
Nyt kansasi on tuhkaa
päiväsi polttamaa.
Ei siellä syksy uhkaa,
ei sinne talvi saa.

5.
On aurinkona kerran
Karitsa Jumalan,
ja seurakunta Herran
on kirkas morsian.
Ei usvan pilvi peitä
Kristuksen kasvoja,
ei tuskan kyyneleitä
yhdenkään katseessa.

6.
Soi siellä virret toisin
kuin täällä milloinkaan,
kun kasvoin aurinkoisin
me käymme laulamaan.
Ja siksi armon alla
tahdomme vaeltaa,
kun tiellä vaikealla
maan helle uuvuttaa.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi