Virsi 196; On Herran temppelissä
196

On Herran temppelissä

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
On Herran temppelissä
virvoitus suloinen.
Hän kutsuu tänne, missä
kohtaamme Kristuksen.
Kuin taivas sateellansa
ravitsee liljaa maan,
niin Herra armollansa
käy meitä hoitamaan.

2.
Kristuksen kirkkautta
me saamme katsella.
Hän voimaa, puhtautta
luo meihin sanalla.
Kun täällä ylistyksin
yhteinen virsi soi,
ken silloin jäädä yksin
porttien taakse voi?

3.
Me saamme täällä maistaa:
on Herra suloinen,
ja armo, totuus paistaa
autuuteen kutsuen.
On riemu maailmassa
niin turhaa, kuihtuvaa,
vaan riemu Jumalassa
iäti kukoistaa.

4.
En tahdo mennä harhaan,
päivästä pimeään.
Luo Herra valon parhaan,
sanansa suojaan jään.
Vain hänen kasvojansa
näin tahdon etsiä,
hän seurakunnassansa
suo rauhan ylhäältä.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys

Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Rauhansäveliä 1894, Alpo Noponen 1904, uud. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toivo Kuula 1918.
Sama sävelmä: 574 | 629
Luokitus: Jumalanpalvelus

Virren tarina

196 On Herran temppelissä

Hur ljuvt det är att komma

Niistä kolmesta J. L. Runebergin (1904-1877) virrestä, jotka hänen omasta mielestään parhaiten edustivat hänen virsityötään ja joiden hän toivoi tulevan virsikirjaan, on suomalaiseen virsikirjaan kelvannut vain On Herran temppelissä – ja sekin vasta 1986, Toivo Kuulan sävelmän ansiosta.

Virren sävelmä syntyi huhtikuussa 1918. Toivo Kuula toimi siihen aikaan orkesterinjohtajana Viipurissa. Hän sävelsi silloin myös Lars Stenbäckin iltalaulun "Kun maan ja mantereen". Maassa käytiin sotaa. Huhtikuun lopulla valkoiset valtasivat Viipurin. Vapunpäivänä Toivo Kuula osallistui vapautusjuhlintaan. Iltamyöhällä sattunut välikohtaus päättyi siihen, että Kuulaa ammuttiin kuolettavasti; hän kuoli 18.5.1918 vasta 35-vuotiaana.

Kuulan kaksi hengellistä kuorolaulua toimitettiin sitten Suomen Lähetysseuran sävellyskilpailuun, jossa iltalaulu katsottiin ensimmäisen palkinnon arvoiseksi. Molemmat liitettiin Hengellisten laulujen ja virsien toiseen osaan (1920).

Runeberg-sävellyksensä Kuula teki Alpo Noposen suomennokseen, joka noudattaa Runebergin alkutekstiä tähän tapaan: "On Herran templiin tulla / suloista lapsenaan; / siell' sielut saavat olla / kuin liljat tarhassaan. / Ne kääntää kukkasensa / janoisna Herraan päin; / hän taivaankastehensa / suo, heitä virkistäin." Näin romanttisella kirkkokansan kuvauksella ei ollut edellytyksiä päästä suomalaiseen virsikirjaan. Ruotsalaisille se on kuitenkin kelvannut: Ruotsin virsikirjaan Runebergin teksti tuli 1921 ja Suomen ruotsalaiseen 1928.

Suomalaisessa virsikirjassa On Herran temppelissä on Niilo Rauhalan uutena, Runebergin tekstiä realistisempana suomennoksena. "Kuin taivas sateellansa / ravitsee liljaa maan, / niin Herra armollansa / käy meitä hoitamaan."

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.