Virsi 629; Oi riemun rikkautta
629

Oi riemun rikkautta

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi riemun rikkautta
ylhäällä taivaassa,
oi ihmekirkkautta,
iloa ikuista!
Ei sitä ihmismieli
voi koskaan käsittää.
Ei kertoa voi kieli,
ei sanat selittää.

2.
Kuin synkän syksyn säällä
on vähän valoa,
niin hämärästi täällä
tiedämme taivaasta.
On juhlariemu taivaan
salattu ajassa.
Se siintää tänne vaivaan
kuin kuvastimesta.

3.
Vaan joutuu muuttohetki,
pois meidät korjataan,
ja päättyy mainen retki,
pääsemme kunniaan.
Niin luona Herran hyvän
vapaina vaivoista
me saamme rauhan syvän,
kiitämme voitosta.

4.
Kiitosta taivas raikuu,
riemua uusi maa.
Enkelten laulu kaikuu
Jumalan kunniaa.
Karitsa synnin voitti,
löi vallat kuoleman.
Ikuinen valo koitti
ja rauha Jumalan.

5.
Katsella silmillämme
me saamme Jeesusta,
kuollutta edestämme
ja ylösnoussutta.
Ah, kuinka autuasta
on häntä katsella!
Kristuksen silloin vasta
saa täysin tuntea.

6.
Me siellä ymmärrämme
Herramme hyvyyden
ja täysin käsitämme
tahtonsa syvyyden.
Hän kuivaa kyynelemme,
kasvomme kirkastaa.
Taivaassa itke emme,
kiitämme Jumalaa.

7.
Tahtomme taivutettu
on siellä hyvyyteen,
mielemme puhdistettu
iäiseen pyhyyteen.
Jumala meille näyttää
näin suloisuutensa
ja sydämemme täyttää
vain rakkaudella.

8.
Kohtaamme rakkaimpamme,
Herrassa nukkuneet,
ystävät, kalleimpamme,
kanssamme kulkeneet.
Me heidän seurassansa
riemuiten laulamme
pyhien kaikkein kanssa
kiitosta Herralle.

9.
Ah autuus, riemu taivaan,
niin yltäkylläinen!
Se nyt jo tänne vaivaan
tuo lämmön suloisen.
Kotia kaivattua
odotan matkalla
ja maata luvattua
uskossa, toivossa.

Lisää suosikkeihin
Bengt Jakob Ignatius virren 620 pohjalta 1824. Uud. Elias Lönnrot 1870. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Toivo Kuula 1918.
Sama sävelmä: 196 | 574
Luokitus: Kuolema ja iankaikkisuus

Virren tarina

629 Oi riemun rikkautta

Sen rauhan suloisuutta

Toivo Kuula sävelsi vuonna 1918 kuorolaulun ”On Herran templiin tulla”. Laulu päätyi virsikirjaamme 1986, jolloin myös kaksi muuta virttä saivat samaisen Toivo Kuulan sävelmän. Kaikissa näissä kolmessa virressä Kuulan nöyrällä tavalla mahtava sävelmä liittyy johonkin aivan erityisen hyvään olotilaan tai paikkaan, jossa joko ollaan tai johon kaivataan.

Alkuperäinen kuorolaulu kertoi Herran temppelistä, kirkosta. Wäinö Havaksen virsi 574 ylistää isänmaatamme ja vanhin Kuulan sävelmään liitetty teksti on Bengt Jakob Ignatiuksen taivasvirsi. Tarkemmin katsellen kaikki kolme virttä puhuvat samasta asiasta, kaikissa ollaan matkalla taivaaseen, ja kaipuu sen kirkkauteen tulee voimakkaasti esille. On kuin Kuulan sävelmä itsessään sisältäisi elementtejä, jotka vetävät puoleensa ajatuksia iankaikkisuudesta ja taivaan kirkkaudesta.

Bengt Jakob Ignatiuksen virsi tuo vahvasti esille vanhan jaottelun maailmaan kurjuuteen ja taivaan ihanuuteen. Koko elämä on vaivaa, johon tuo valoa ainoastaan taivaan kirkkauden ajatteleminen. Virren mukaan taivaassa vietämme jatkuvaa juhlaa. Enkelit laulavat ja me saamme katsella ylösnoussutta Jeesusta. Vasta siellä ymmärrämme täysin Herran hyvyyden ja olemme itsekin muuttuneet hyviksi ja pyhiksi. Kun vielä saamme siellä kohdata Herrassa nukkuneet rakkaimpamme, on taivaan ihanuus täydesti kuvattu. Tällaisen toivon varassa on hyvä elää vaivan maassa.

Hannu Vapaavuori


Sävelmästä lisää virren 196 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.