Virsi 628; En ymmärrä
628

En ymmärrä

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
En ymmärrä,
millaista rauhaa, onnea
maailma voisi tarjota.
En ymmärrä.
Taivaassa ainoastaan
on riemu iankaikkinen.
On siellä autuudestaan
ihmeissään syntinen.

2.
Ei itkua,
ei siellä tuskaa, kipua,
ei ahdistusta, haavoja.
Ei itkua.
Vain rauhaa luona Herran,
kun murhe vaihtuu kiitokseen.
Saan seppeleeni kerran,
kun uskon Kristukseen.

3.
Oi asunto,
sen portit ovat helmistä,
perustus hohtokivistä.
Oi asunto!
Kun murhe painaa tiellä,
saan hengessäni muistella,
millainen ilo siellä
on Herran omilla.

4.
Oi kaupunki,
sen valona on Karitsa,
ei aurinkoa tarvita.
Oi kaupunki!
Jumala juoda antaa
elämän veden virrasta.
Puu hedelmiään kantaa
sen rauhanrannoilla.

5.
Ah, elä niin,
sen rauhan että perisit,
pyhien riemuun pääsisit.
Ah, elä niin.
Ei milloinkaan maan päällä
sellaista ole iloa.
Parhainkin onni täällä
on täynnä surua.

6.
Suo, Jumala,
syntini, suuret syntini
Poikasi tähden anteeksi
nyt armosta.
Uskossa taivaan tiellä
kärsiä tahdon, taistella,
kun kasvojasi siellä
saan aina katsella.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Carl Gustaf von Essen 1868. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
Luokitus: Kuolema ja iankaikkisuus

Virren tarina

628 En ymmärrä

En ymmärrä, Mik’ ilo, mikä kunnia

Kaksitoista nykyisen virsikirjan virttä palautuu vuonna 1790 ilmestyneeseen Halullisten sielujen hengellisten laulujen kantaosaan, joka sisälsi kaikkiaan 26 laulua. Vihkosen virsihistoriallinen merkitys on siis kiistaton. Kymmenen sen lauluista tuli vuoden 1938 virsikirjaan ja vielä yksi nykyiseen (1986), mutta yksi, nimittäin tämä En ymmärrä, on ollut virsikirjassa jo vuodesta 1886 saakka.

Virsikirjan iankaikkisuusvirsistä En ymmärrä, millaista rauhaa, onnea on aivan omanlaisensa. Se johtuu jo säkeistömuodosta, jolle ei ole pystytty osoittamaan esikuvaa. Ei ole päästy selvyyteen virren kirjoittajastakaan. Kyseessä voi olla sama mies, joka julkaisi mainitun laulukirjan, mutta siitäkään ei olla varmoja, oliko hän Bengt Jakob Ignatius vai Anders Achrenius. Aikaisemmin pidettiin jälkimmäistä kokoelman toimittajana, ja vuoden 1938 virsikirjassa hänet olikin merkitty edellä tarkoitettujen yhdentoista virren tekijäksi tai suomentajaksi. Nykyisestä virsikirjasta hänen nimeään on kuitenkin turha hakea.

En ymmärrä on vaikuttava virsi ”maailman turhuudesta ja taivaan ilosta”, kuten sen otsikko Halullisten sielujen hengellisissä lauluissa kuuluu. Koska vain taivaassa on ”riemu iankaikkinen”, ei veisaaja voi ymmärtää, mitä iloa tai kunniaa – tai kuten virren nykymuodossa sanotaan: ”millaista rauhaa, onnea” – täällä voisi tai tulisi siihen verrattuna saadakaan. Taivaan ihanuuden kuvailu (säk. 2–4) perustuu Ilmestyskirjaan. Kehotusta elää niin, että pääsisi pyhien riemuun, seuraa lopuksi rukous: ”Suo, Jumala, / syntini, suuret syntini / Poikasi tähden anteeksi / nyt armosta.”

Virsikirjassa – samoin kuin heränneiden Siionin virsissä – virrellä on vakaa pohjoissavolainen sävelmä. Siinä ei ole samaa liikkuvuutta kuin Länsi-Suomen rukoilevaisten käyttämässä mukaansatempaavassa toisinnossa (HSHL 3).

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.