Virsi 79; Oi Jeesus, lähde autuuden
79

Oi Jeesus, lähde autuuden

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi Jeesus, lähde autuuden,
mun elämäni iäinen,
sä kärsit ristinkuoleman
mun edestäni katkeran.

2.
Sä kärsit kaiken vaivani,
mun tuskani ja haavani,
kun sinut, Jeesus, ruoskittiin
ja puolestani tuomittiin.

3.
Nuo kädet, jotka vaivasta
auttoivat monta sairasta,
on lyöty puuhun nauloilla,
nyt veri tiukkuu haavoista.

4.
Nuo jalat uupumattomat
vain rauhan teillä kulkivat.
Nyt riippuvat ne ristillä
nauloilla lävistettyinä.

5.
Oi Jeesus, suusi suloinen
toi meille toivon, autuuden.
Nyt tuskassaan se juoda saa
vain sappea ja etikkaa.

6.
Vaan miksi kärsit vaieten,
viaton Jeesus, piinan sen?
Teit kaiken laupeudesta,
pelkästä rakkaudesta.

7.
Kun ihmisparkain hukkuvan
näit valtaan synnin, kuoleman,
et jäänyt taivaan kunniaan,
vaan riensit meitä auttamaan.

8.
Näin täytit, Jeesus, raskaan työs.
Nyt kääntynyt on meihin myös
ristisi uhrin siunaus
ja Isän armo, rakkaus.

9.
Siis nöyrimmän nyt kiitoksen
sinulle annan, armoinen,
kun ristinkuolemallasi
näin maksoit syntivelkani.

10.
Suo seurata nyt sinua
uskossa, rakkaudessa,
vain jäljissäsi vaeltaa
ja tahtoasi noudattaa.

11.
Kun synti syttyy mieleeni
ja tahtoo voittaa sieluni,
suo silloin ristin juurella
piinaasi, Jeesus, muistella.

12.
Sun ristis olkoon ainoa
tienviittaajani matkalla,
ain aurinkona päivällä
ja yöllä kuuna, tähtenä.

13.
Se oikealle ohjatkoon,
pois harhateiltä johtakoon,
maailma ettei eksytä,
pois tyköäsi viehätä.

14.
Se olkoon turva tuskissa,
varustus vahva vaaroissa,
maan päällä suurin iloni
ja kuollessakin toivoni.

Lisää suosikkeihin
Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys
Elias Lönnrot 1864. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Keskiajalta / Suomessa 1702.
Sama sävelmä: 577 | 601
Luokitus: Kristuksen kärsimys ja kuolema

Virren tarina

79 Oi Jeesus, lähde autuuden

O Jesus elon’, autuuten’

Elias Lönnrotin (1802-1884) osuus virsikirjan uudistamisessa 1800-luvulla oli suuri. Hänen silloin suomentamiensa tai uudistamiensa virsien määrä nousee vielä nykyisessäkin virsikirjassa useihin kymmeniin. Hänen omista virsistään sydämellisimpiä on tämä kärsimysajan virsi.

Virressä oli alun alkaen 16 säkeistöä, joista vuoden 1886 virsikirjaan otettiin kaksitoista. Nykyiseen virsikirjaan on silloin karsituista otettu mukaan kolme säkeistöä (3–5). Ne opettavat meitä ikiaikaisen perinteen mukaisesti "katselemaan" eli mietiskelemään ristiinnaulittua Vapahtajaa: hänen lävistettyjä käsiään ja jalkojaan, hänen suutaan, joka "toi meille toivon, autuuden", mutta nyt tuskassaan "juoda saa vain sappea ja etikkaa". Jeesuksen kuolemaa ei kuitenkaan kuvata liiallisen yksityiskohtaisesti.

Parhaiten virrestä tunnettaneen kolme loppusäkeistöä, jotka kuuluvat suomalaisten rukousvirsien helmiin. Tässä rukouksessa ja koko virressä vaistoaa Lönnrotin omakohtaisen tunnustuksen, niin sanoaksemme hänen läsnäolonsa. "Siinä hänen hurskautensa ja luottamuksensa Jeesuksen sovintokuolemaan on saanut yksinkertaisen, koruttoman ja herkän ilmaisun" (Niilo Rauhala). Runo puhuu siinä sydämestä sydämeen. Siksipä virren voi tuntea omaksi rukouksekseen. Mitä sen parempaa virreltä voisikaan odottaa?

Virren rauhallinen, tyynnyttävä sävelmä palautuu keskiajalle. Se tunnetaan böömiläis-saksalaisena käsikirjoituksena noin vuodelta 1480, Suomessa käsikirjoituksena Kangasalan koraalikirjassa 1624 ja painettuna koraalivirsikirjassa Yxi Tarpelinen Nuotti-Kirja (1702), jossa se liittyi virteen "Christuksen piinaa muistakaam'" (VVK 144).

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.