Virsi 80; Rakkauden, armon lähde
80

Rakkauden, armon lähde

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Rakkauden, armon lähde
Jeesus ompi pohjaton!
Ken ois kuollut synnin tähden,
niin kuin Jeesus kuollut on?
Ken ois eestä pilkkaajainsa,
vainoojainsa, murhaajainsa
käynyt kovaan kuolohon?

2.
Jeesus on sen yksin tehnyt,
yksin hän, ei kukaan muu.
Hän on vaivat, tuskat nähnyt,
joit ei kertoa voi suu.
Nöyränä hän kaiken kantoi,
nöyränä hän henkens antoi
vuoteenansa ristinpuu.

3.
Minkä tähden kaiken vaivan
Jeesus kärsinyt on niin?
Rakkaudestansa aivan
meihin kurjiin syntisiin
Jeesus astui kuolon vaivaan
avatakseen meille taivaan,
meidän tähden kärsi niin.

4.
Miksi tuskan kalvaa annat
sieluas, sä syntinen?
Miksi syntein taakkaa kannat?
Katso, Kristus kantoi sen!
Sovitusta saarnatahan,
rohkaistu siis uskomahan
anteeksanto syntien.

5.
Armo kuuluu sulle juuri,
sulle, raukka kurjinkin,
vaikka rintaas tuska suuri
kalvaa liekein polttavin.
Kaikkein synnit Jeesus kantoi,
kaikkein tähden itsens antoi
ristiin, kärsimyksihin.

Lisää suosikkeihin
Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys
Simo Korpela 1900. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Viljo Mikkola 1941.
Luokitus: Kristuksen kärsimys ja kuolema

Virren tarina

80 Rakkauden, armon lähde

Simo Korpela (1863-1936) oli viime vuosisadan alun tuotteliain hengellinen runoilijamme. Paras osa hänen runsaasta tuotannostaan on säilynyt hengellisinä lauluina, nimenomaan Suomen Lähetysseuran julkaisemassa kokoelmassa Hengellisiä lauluja ja virsiä. Heti sen ensimmäiseen vihkoon (1900) tuli kymmenen Korpelan tekstiä, niiden joukossa tämä virsi. Sen Korpela oli kirjoittanut 1895 ollessaan ylimääräisenä pappina Tammelassa. Laulun sävelsi Mikael Nyberg, selvästikin ajatellen myös kuorojen tarpeita.

Kun virsi tuli vuoden 1938 virsikirjaan, sille tarvittiin uusi sävelmä. Sen tekijä on Viljo Mikkola (1871-1960). Mikkola toimi puoli vuosisataa kirkkomuusikkona Turussa, ensin tuomiokirkon kanttorina 1901-19­07 ja sen jälkeen Mikaelinkirkon urkurina aina vuoteen 1951, jolloin hän 79-vuotiaana jäi eläkkeelle.

Mikkola sävelsi etupäässä kuoro- ja yksinlauluja. Mikaelinkirkossa käytettiin hänen messusävelmistöään. Jumalanpalveluksen alkuvirteen samoin kuin saarnavirteen hänellä oli tapana soittaa pitkänpuoleinen alkusoitto; hänen käsityksensä mukaan "kirkkoväki mielellään kuuntelee virsiin valmistavia pitempiä alkusoittoja, etenkin juhlapäivinä". Tuskin hän siinä väärässä olikaan. Koraalialkusoittoja Mikkola julkaisi kahtena kokoelmana yhteensä 150.

Viljo Mikkolan laajin teos on oratorio Kristus, jonka hän sävelsi 75-vuotiaana. Sen kantaesitys oli Turun Mikaelinkirkossa syksyllä 1947, ja uudestaan se esitettiin joulukuussa 1951, jolloin säveltäjä täytti 80 vuotta.

Enin osa Mikkolan tuotannosta lienee vaipunut unholaan, mutta Simo Korpelan virteen syntynyt koraali elää. Korpelan runo ja Mikkolan sävelmä muodostavat eheän kokonaisuuden.

Tauno Väinölä