Virsi 413; Ah, miksi taivaan valtakunnan
413

Ah, miksi taivaan valtakunnan

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Ah, miksi taivaan valtakunnan
niin moni hylkää tahallaan
ja jatkaa turhuutensa unta
ja tyytyy tähän maailmaan?
On tärkeämpää kaikki muu,
Jumala aina unohtuu.

2.
On juhla meille valmistettu
hääsaliin Isän ylhäisen,
on taivaan herkut varustettu,
ne ovat lahja Jeesuksen.
Jo kulkee kutsun tuojia
ja kutsu koskee kaikkia.

3.
Vaan moni meistä torjuu kutsun,
se hukkuu huoliin, tehtäviin,
sai yksi ostaa uuden pellon,
on toinen mennyt naimisiin.
On meillä kiire yhtenään,
me emme jouda lähtemään.

4.
Voi varokaatte, varokaatte,
ettette saisi katua!
Nyt lahjaksi te kaiken saatte,
on myöhä kenties huomenna.
On ovet kohta lukitut,
on kiire, kiire, kutsutut!

5.
Jos liian myöhään kolkutatte,
ei ovi enää aukea.
Te itkette ja vaikerratte,
vaan itkua ei kuunnella.
On monet häihin kutsutut,
vaan harvat ovat valitut.

6.
Suo kutsuasi, Herra, muistaa,
ymmärtää varoitustasi.
Ei kukaan kutsun torjuneista
saa maistaa illallistasi!
Tee itse minut valmiiksi,
ennen kuin suljet ovesi.

Lisää suosikkeihin
Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. Anna-Maija Raittila 1976, 1984. | Sävelmä: Ruotsissa 1820.
Sama sävelmä: 233
Luokitus: Kutsu ja kuuliaisuus

Virren tarina

413 Ah, miksi taivaan valtakunnan

Ach, huru mången sig utsluter

Aikamoista kiihtymystä herätti aikoinaan virsikirjakomitean osamietintöön Virsikirjauudistuksen periaatteet (1976) sisältynyt ehdotus, jonka mukaan tämän virren kolmas säkeistö olisi saanut tällaisen sisällön: "Vaan monilla on esteitänsä. / On töitä, liikehuolia, / kenellä rakkain ystävänsä, / kenellä uusi autonsa. / On meillä kiire yhtenään, / me emme jouda lähtemään."

Virren aiheena on Jeesuksen vertaus suurista pidoista (Luuk. 14:15-24), jossa kutsuttujen esteinä mainitaan uusi pelto, viisi härkäparia ja naimisiinmeno. Entisaikojen pelto ja härkäparit oli siis korvattu liikehuolilla ja autolla – ja lisäksi vielä aviopuoliso rakkaimmalla ystävällä! Palaute oli selkeä: Raamatun tekstiin perustuvissa virsissä tulee käyttää raamatunkäännöksen sanoja.

Tutussa evankeliumivirressä säilyivätkin sitten uusi pelto ja naimisiinmeno. Härkien koetteleminen sentään jäi pois. Tavallaan sen korvasi hyvä ilmaisu: kutsu "hukkuu huoliin, tehtäviin". – "Varokaatte, varokaatte" (4. säk.) on vanhahtava yksityiskohta kielellisesti muuten nykyaikaistetussa virressä.

Virren on kirjoittanut Julius Krohn (1835-1888) ollessaan vuoden 1886 virsikirjaa valmistelleen komitean puheenjohtajana. Sävelmä on peräisin Ruotsista, Haeffnerin koraalikirjasta vuodelta 1820; se on pohjoismainen toisinto Heinrich Albertin sävelmästä (1640).

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.