Virsi 412; Miksi itkit, Vapahtaja
412

Miksi itkit, Vapahtaja

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Miksi itkit, Vapahtaja,
kyynelin niin katkerin,
kun näit Jerusalemin?
Israelin armahtaja,
näit sen uskottomuuden,
siksi itkit säälien.

2.
Vielä nytkin surkutellen,
Jeesus, säälit maailmaa
synneissänsä hukkuvaa,
kun se aina viisastellen
pitää armon halpana,
torjuu armahtajansa.

3.
Hengelläsi, Herra, meitä
varjele ja puhdista,
parannukseen johdata,
että enää kyyneleitä
silmäsi ei milloinkaan
vuoksemme käy vuotamaan.

4.
Anna meidän oikein käyttää
kallis aika etsikon,
ennen kuin se ohi on.
Henkesi suo meille näyttää,
mitä vaatii rauhamme,
missä pelastuksemme.

5.
Kyllä tunnen sydämeni,
viettelykset maailman,
tiedän juonet saatanan.
Auta, Herra Jeesukseni!
Puhdistithan temppelin,
puhtaaksi tee minutkin.

6.
Aja ulos sielustani
väärän rauhan markkinat,
synnin juonet julkeat.
Siunaa minut, Jumalani,
rukouksen majaksi,
Hengen asuinsijaksi.

Lisää suosikkeihin
Elias Lönnrot 1864. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Saksassa 1653.
Sama sävelmä: 56
Luokitus: Kutsu ja kuuliaisuus

Virren tarina

412 Miksi itkit, Vapahtaja

Miksis itkit, rakas Herran’

Etsikkoaika on kaunis, jo Agricolan käyttämä raamatullinen sana. Suomen kielen perussanakirja selittää sen näin: ”ajanjakso jolloin Jumala kutsuu ihmistä”. Virsikirjassa sana esiintyy kerran, nimittäin virressä Miksi itkit, Vapahtaja, jossa pyydetään: ”Anna meidän oikein käyttää / kallis aika etsikon, / ennen kuin se ohi on.” – Etsikkoaika on siis myös mitä vakavin asia. Siitä tulee ottaa vaarin.

Elias Lönnrotin (1802-1884) kirjoittaman virren perustana on evankeliumin kertomus siitä, kun Jeesus itki Jerusalemin kohtaloa ja ryhtyi ajamaan temppelistä ulos niitä, jotka kävivät siellä kauppaa (Luuk. 19:41-48). Virsi todistaa, että Jeesus vielä nytkin säälii maailmaa, ”synneissänsä hukkuvaa”, kun se ”pitää armon halpana, / torjuu armahtajansa”.

Virsi oli alkuaan huomattavasti pitempi; siinä oli yksitoista säkeistöä. Vuoden 1938 virsikirjassa niistä karsittiin viisi. Näin virressä korostuu nyt rukouksen osuus. Pyydämme, että Jeesus varjelisi ja puhdistaisi meitä sekä johdattaisi meitä parannukseen, niin että hänen ei enää tarvitsisi meidän vuoksemme itkeä. Eikä Lönnrot ”tyydy vähempään, kuin että loppusäkeistössä pyydetään Jeesusta suorittamaan sydämessämme evankeliumitekstin kuvaama suursiivous” (Erkki Kurki-Suonio). Se on edellytyksenä sille, että Jumala voi siunata sydämemme ”rukouksen majaksi, Hengen asuinsijaksi”.

Elias Lönnrot näyttää saaneen tähän virteensä herätteitä Haqvin Spegelin kärsimysvirrestä 56 ”Tutkimaan, oi Jeesus, auta”. Siitä hän on lainannut virtensä rakenteen ja poljennon, ja hän on tarkoittanut sen veisattavaksi samalla sävelmällä. Kurki-Suonion mukaan tämä Saksasta saatu mietteliäs mollisävelmä ”soveltuu juuri säälivän rakkauden sävelkieleksi”. Se auttaa hiljentyen kuuntelemaan evankeliumin sanomaa – ”mitä vaatii rauhamme, missä pelastuksemme”.

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 56 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.