Virsi 414; Oi, kuinka onkaan autuas
414

Oi, kuinka onkaan autuas

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi, kuinka onkaan autuas
lakia noudattava,
on onnellinen, vanhurskas
Herrassa vaeltava.
Hän yli kaiken Jumalaa
sydämestänsä rakastaa,
pyhyyteen pyrkii aina.

2.
Vaan kuinka voin jo nuorena
Jumalan tielle päästä,
Kristuksen tähden luopua
mielestä itsekkäästä?
Vain siten, että oppaaksi
saan, Herra, pyhän sanasi
ja seuraan tahtoasi.

3.
Voi, jospa joka askele
laistasi suunnan saisi,
niin että teille vieraille
ei synti houkuttaisi!
Suo tahtoasi tutkia
ja käskyistäsi iloita,
sanaasi ihmetellä.

4.
Tietäsi, Jeesus, kulkisin,
jos osaisin ja voisin,
ja askeliisi pyrkisin,
kanssasi olla soisin.
Sain kyllä kuulla kutsusi,
on suuri kaipaukseni,
sinua ikävöitsen.

5.
Seuraasi lähdin varmana
mielellä rohkealla
ja luulin, että polulla
pysyisin oikealla.
Vaan omin voimin hairahduin,
yhtenään kaaduin, kompastuin
ja häpeämään jouduin.

6.
Tunnustan, Herra, nöyrästi:
Nyt outo olen aivan,
ja ellet neuvo, Herrani,
en osaa tietä taivaan.
Jos minua et paimenna,
niin eksyn kohta laumasta,
kuin lammas eksyy korpeen.

7.
Siis, Herra, pidä sanasi
jalkaini kynttilänä,
sen loistaa anna tielleni
tähtenä heleänä.
Sokeat avaa silmäni,
vahvista heikot jalkani,
taluta tielläs aina.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Heinrich Scheidemann 1651.
Sama sävelmä: 594 | 614
Luokitus: Kutsu ja kuuliaisuus

Virren tarina

414 Oi, kuinka onkaan autuas

Ah kuinka autuas hurskas on

Yrjö J. E. Alanen on kiinnittänyt huomiota siihen, miten tämä Julius Krohnin paljon laulettu virsi ilmaisee suomalaista nöyrähenkistä alatien kristillisyyttä. Sekin todistaa Alasen mukaan, että "Julius Krohnista ei tullut ainoastaan kieleltään, vaan myös mieleltään ja hengeltään täysin suomalainen runoilija, joka on runoudessaan ilmentänyt eräitä kansamme hienoimpia ja kauneimpia elämäntuntoja".

Virsi perustuu Vanhan testamentin pisimpään psalmiin 119. Viimeisen säkeistön rukous liittyy sen keskeiseen jakeeseen: "Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani" (Ps. 119:105). Virttä voikin täydellä syyllä sanoa raamatunlukijan virreksi ja rukoukseksi.

Virren sävelmä on 1600-luvulta. Sen on luonut Hampurin P. Katariinan kirkon urkuri Heinrich Scheidemann (n. 1595- luult. 1663). Hän oli luonteeltaan iloinen ja ystävällinen, mikä näkyy hänen sävelmistäänkin.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.