Virren tarina
614 Nyt edessäsi, Jumala
För dig, o Gud, en gäst jag är
Vanhoissa virsissä toistuu totuus, että ”virran lailla vinhana käy elämäni juoksu, ja aikani on haihtuva kuin savu, sumu, tuoksu”. Tämä sitaatti ei kuitenkaan kuulu kaikkein vanhimpaan virsikerrostumaan; se on kuolemaanvalmistumisvirrestä Nyt edessäsi, Jumala, jonka J. H. Roos kirjoitti 1861.
Jakob Henrik Roos (1818-1885) toimi pappina useissa ruotsinkielisen Pohjanmaan seurakunnissa, ennen kuin hänestä 1867 tuli Inkoon kirkkoherra. Muistosanoissa häntä luonnehdittiin lämminsydämiseksi runoilijaluonteeksi. Opintojensa loppuvaiheessa hän oli julkaissut kaksi runokokoelmaa. Myöhemmin hän omistautui virsirunoudelle ja julkaisi vihkosen hengellisiä lauluja (Kristeliga sånger, 1862, 50 laulua), joita leimasi herätyskristillinen näkemys.
J. H. Roos myös rohkaistui julkaisemaan huomautuksiaan Runebergin virsikirjaehdotuksesta (1861). Joidenkin ihailemansa mestarin virsien tilalle hän ehdotti omia tekstejään. Muutama niistä sitten tulikin uuteen ruotsinkieliseen virsikirjaan 1886 ja tämä Nyt edessäsi, Jumala myös suomalaiseen virsikirjaan.
Emme elä täällä pysyvästi. ”Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä” (Evankeliumikirja). Siihen liittyy Roosin virren rukous: ”Valveilla pidä minua, / sanasi mieleen paina. / Suo minun olla valmiina / ja tätä muistaa aina: / Kun joutuu lähtöhetkeni, / minua vaatii äänesi / vastaamaan elämästä.” Väitetään, että oman kuoleman ajatteleminen ei ole nykyihmiselle mieleen, jopa että kuolema on tabu. Unohtuuko silloin myös, että kuolemaan lähtiessämme saamme pyytää tähtemme kuollutta Jeesusta Kristusta turvaksemme (säk. 5)?
Virrellä on vanha sävelmä, jonka tekijä on Heinrich Scheidemann (n. 1595-1663). Hän toimi isänsä jälkeen Hampurin P. Katariinan kirkon urkurina.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.