Virsi 614; Nyt edessäsi, Jumala
614

Nyt edessäsi, Jumala

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Nyt edessäsi, Jumala,
vieraana kuljen täällä.
Ei kotimaani oikea
voi ollakaan maan päällä.
En löydä rauhaa, lepoa,
ennen kuin olet kutsuva
pois minut rauhan maahan.

2.
Ah, virran lailla vinhana
käy elämäni juoksu,
ja aikani on haihtuva
kuin savu, sumu, tuoksu.
Jo kohta joutuu loppuni,
valmista minut, Herrani,
lähtemään elämästä.

3.
Nyt, Herra, katso puoleeni,
varjele kädelläsi.
Suo minun löytää polkusi,
pysyä lähelläsi.
Turmeltu luonto syntinen
ja murhe, huoli sydämen
houkuttaa harhateille.

4.
Valveilla pidä minua,
sanasi mieleen paina.
Suo minun olla valmiina
ja tätä muistaa aina:
Kun joutuu lähtöhetkeni,
minua vaatii äänesi
vastaamaan elämästä.

5.
Oi Jeesus Kristus, armahda,
kun kuolit kaikkein tähden.
Jää turvakseni, auttaja,
kun kuolemaani lähden.
Ja milloin Herran päivä on
ja pauhaa torvi tuomion,
omakses minut tunne.

Lisää suosikkeihin
Jakob Henrik Roos 1861. Suom. Knut Legat Lindström 1867. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Heinrich Scheidemann 1651.
Sama sävelmä: 414 | 594
Luokitus: Kuolema ja iankaikkisuus

Virren tarina

614 Nyt edessäsi, Jumala

För dig, o Gud, en gäst jag är

Vanhoissa virsissä toistuu totuus, että ”virran lailla vinhana käy elämäni juoksu, ja aikani on haihtuva kuin savu, sumu, tuoksu”. Tämä sitaatti ei kuitenkaan kuulu kaikkein vanhimpaan virsikerrostumaan; se on kuolemaanvalmistumisvirrestä Nyt edessäsi, Jumala, jonka J. H. Roos kirjoitti 1861.

Jakob Henrik Roos (1818-1885) toimi pappina useissa ruotsinkielisen Pohjanmaan seurakunnissa, ennen kuin hänestä 1867 tuli Inkoon kirkkoherra. Muistosanoissa häntä luonnehdittiin lämminsydämiseksi runoilijaluonteeksi. Opintojensa loppuvaiheessa hän oli julkaissut kaksi runokokoelmaa. Myöhemmin hän omistautui virsirunoudelle ja julkaisi vihkosen hengellisiä lauluja (Kristeliga sånger, 1862, 50 laulua), joita leimasi herätyskristillinen näkemys.

J. H. Roos myös rohkaistui julkaisemaan huomautuksiaan Runebergin virsikirjaehdotuksesta (1861). Joidenkin ihailemansa mestarin virsien tilalle hän ehdotti omia tekstejään. Muutama niistä sitten tulikin uuteen ruotsinkieliseen virsikirjaan 1886 ja tämä Nyt edessäsi, Jumala myös suomalaiseen virsikirjaan.

Emme elä täällä pysyvästi. ”Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä” (Evankeliumikirja). Siihen liittyy Roosin virren rukous: ”Valveilla pidä minua, / sanasi mieleen paina. / Suo minun olla valmiina / ja tätä muistaa aina: / Kun joutuu lähtöhetkeni, / minua vaatii äänesi / vastaamaan elämästä.” Väitetään, että oman kuoleman ajatteleminen ei ole nykyihmiselle mieleen, jopa että kuolema on tabu. Unohtuuko silloin myös, että kuolemaan lähtiessämme saamme pyytää tähtemme kuollutta Jeesusta Kristusta turvaksemme (säk. 5)?

Virrellä on vanha sävelmä, jonka tekijä on Heinrich Scheidemann (n. 1595-1663). Hän toimi isänsä jälkeen Hampurin P. Katariinan kirkon urkurina.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.