Virsi 615; Oi suruton, niin varma menossasi
615

Oi suruton, niin varma menossasi

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Oi suruton, niin varma menossasi,
milloinka nouset synninunestasi?
Herää jo, aikasi on havaita:
nyt vielä laupias on Jumala.

2.
Sinua Herra kutsuu lempeästi,
kaidalle tielle vetää väkevästi.
Jo liian kauan olet viipynyt,
tee parannus ja tartu sanaan nyt.

3.
Kun armonaika sinulta pois kulkee
ja Herra taivaan oven kiinni sulkee,
myöhäistä silloin herääminen on,
vaan tuska, vaiva alkaa loputon.

4.
Ah, värisevät kaikki jäseneni,
kun ajatuskin tunkee lävitseni:
voi pimeyttä ilman valoa,
voi valitusta vailla toivoa!

5.
Vaan riemulaulu sydämeni täyttää,
niin ihanalta autuus taivaan näyttää,
on siellä kirkkaus ja kunnia,
sen omillensa antaa Jumala.

6.
Iäinen taivaassa on riemu, rauha,
ei satamassa siinä myrsky pauhaa,
ei synti vaivaa omaatuntoa,
ei särje sielun pyhää lepoa.

7.
Lamppusi tulta hoida, älä nuku,
niin että synnin sumussa et huku.
Jos lankeat, niin nouse rukoillen.
Ehkä on Herra vielä armoinen.

8.
Anteeksi anna synnit, Isä taivaan,
ansainnut kyllä olen suuren vaivan.
Helvetti edessäni avoin on,
jos tuomitset vain mukaan ansion.

9.
Ah, meren hiekan, taivaan tähtein lailla
syntini suuret ovat määrää vailla.
Vaan kaikki Jeesus maksoi verellään,
vie kuolemallaan minut elämään.

Lisää suosikkeihin
Lars Johansson (Lasse Lucidor) 1685. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Kaarle Martti Kiljander 1867, komitea 1937, Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Toisinto Pohjanmaalta.
Sama sävelmä: 371 | 406 | 602
Luokitus: Kuolema ja iankaikkisuus

Virren tarina

615 Oi suruton, niin varma menossasi

O syndig man, som säker är och trygger

Virsikirjamme runoilijoista merkillisimpiä on ruotsalainen Lasse Lucidor, oikealta nimeltään Lars Johansson (1638-1674). Hänen virtensä Oi suruton, niin varma menossasi on aikaisemmissa virsikirjoissa kuulunut osastoon Onneton iankaikkisuus, vaikka siinä kyllä taivaastakin puhutaan.

Lucidorin virressä oli alun perin 16 säkeistöä, ja siinä kuvailtiin vahvoin värein vuoron perään taivasta ja helvettiä. Se muistuttaa kuolemantanssi-maalauksiin liittyviä runoja, joissa kuolema näin puhuttelee ihmisiä (sellaiseen voi tutustua Tallinnan Nigulisten kirkossa.) Nykyiselleen lyhennettynä virressä on enää yhdeksän säkeistöä. Alkuaan tosi rajun herätysvirren sävy on näin muuttunut lempeämmäksi.

Lars Johansson jäi varhain orvoksi. Hänen kasvatuksestaan huolehti äidinisä, joka kuoli pojan ollessa 15-vuotias. Lasse Lucidor opiskeli Saksassa ja Ranskassa sekä kävi myös Italiassa ja Englannissa. Hänestä tuli poikkeuksellinen kielitaitoinen; runojakin hän kirjoitti kuudella eri kielellä. Toimittuaan jonkin aikaa kieltenopettajana Upsalan yliopistossa hän muutti 1669 Tukholmaan. Siellä hän eli vapaana kirjailijana ansaiten vaatimattoman toimeentulonsa kääntäjänä ja tilapäisrunojen kirjoittajana. Mainetta ja asemaa hän ei tavoitellut, vaan pysyi sosiaalisesti juurettomana ja viihtyi juomaveikkojen seurassa. Lucidorin kuolema oli väkivaltainen: krouvissa vietetty ilta päättyi kiivaaseen sananvaihtoon, lopuksi vedettiin miekat esille ja runoilija sai surmansa.

Lucidoria on sanottu humalan ja katumuksen runoilijaksi. Hänen tuotannostaan tunnetaan parhaiten toisaalta juomalaulut, toisaalta virret. Molemmissa on rajuutta ja värikylläisyyttä. Niissä saavat ilmaisunsa sekä kuuma, kiihkeä elämänhuuma että raskas, uskonnollinen vakavuus, jotka ovat ominaisia Ruotsin suurvalta-ajalle (E. N. Tigerstedt).

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.