Virsi 371; Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä
371

Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.

2.
Lahjoitat hengellemme virvoituksen
ja lupaat meille rauhan, lohdutuksen,
kun kiusattuina luokses tulemme
ja tunnustamme oman tilamme.

3.
Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen
ja sydämessä tunnen kutsumuksen.
Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin,
kun tiesi vain nyt oikein tuntisin.

4.
Vaan miten sokeana nähdä voisi
ja tiekö eksyneelle tuttu oisi,
mitenkä rampa pääsee liikkumaan,
mitenkä kuollut nousee haudastaan?

5.
Kun sanot johtavasi tiellä taivaan
murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan,
myös lupaat viedä kautta kuoleman
kunniaan minut, kruunun voittajan.

6.
Vaan minä raukka pelkään kuolemaani,
en suostu ristiin, sinun antamaasi,
kipuja, vaivoja vain pakenen,
en taivu koskaan alle murheitten.

7.
Ah ole, Jeesus, tienä eksyneelle,
virvoittajaksi tule väsyneelle
ja elämäksi mulle kuolleelle
ja totuudeksi valheen orjalle.

8.
Voimallas ryöstä saalis saatanalta
ja sydämestä särje synnin valta.
Tee rakkaammaksi mulle ristin tie,
se armon tuntemiseen minut vie.

Lisää suosikkeihin
Wilhelmi Malmivaara 1888. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Pohjanmaalta.
Sama sävelmä: 406 | 602 | 615
Luokitus: Ahdistukset ja lohdutus

Virren tarina

371 Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä

Vuonna 1888 silloinen Kiuruveden pitäjänapulainen Wilhelmi Malmivaara alkoi julkaista lehteä, jolle hän antoi nimen Hengellinen kuukauslehti. Siinä hän joskus julkaisi myös sepittämiään runoja. Niistä varhaisimpia on lokakuussa 1888 ilmestynyt "Rukous", virren Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä alkumuoto. Runo vaikuttaa siinä vaiheessa vielä aika puisevalta. Näin se alkoi: "Sanas, Herra, kutsuu luokses meitä / jotka käymme kadotuksen teitä / tehden turhaan työtä raskasta / pääsemättä synnin kuormasta."

Malmivaara oli ryhtymässä suureen virsiurakkaansa, toimittamaan Siionin virsien uutta suomalaista laitosta. Siihen hän valitsi ja uudisti parhaan osan Elias Laguksen ruotsista suomentamista Sionin virsistä sekä suomalaisesta kokoelmasta Halullisten sielujen hengelliset laulut. Työ valmistui 1893. Siionin virsiinsä Malmivaara liitti tämän oman virtensä, joka nyt alkoi meille tutulla tavalla: "Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä / kuin käymme täällä kadotuksen teitä / ja teemme turhaan työtä raskasta, / vaan emme pääse synnin kuormasta."

Kukin säe on nyt yhtä tavua pitempi kuin ennen. Runomitta on siis muuttunut: oltuaan laskeva (trokeinen) se on nyt nouseva (jambinen). Kielelliset muutokset sinänsä eivät ole suuria. Selkeä parannus on verbin nominaalimuotojen (”tehden”, ”pääsemättä”) korvaaminen persoonamuodoilla. Uurastus Siionin virsien uudistajana oli koulinut Malmivaarasta asiansa osaavan virsisepän. Runomitan muutoksen selittää hänen virrelleen valitsemansa sävelmä, ryhdikäs pohjalainen koraalitoisinto.

Alun perin virressä oli 14 säkeistöä. Niistä kuusi kokonaisuuden kannalta toisarvoista karsittiin, kun virsi 1938 otettiin virsikirjaan. Virren kuvaama kristitty tuntee olevansa sokea, eksynyt, rampa, jopa kuollut (säk. 4), mutta hän myös tietää ja uskoo, että Jeesus on tie, totuus ja elämä (7).

Tauno Väinölä