Virsi 594; Käy aavaa merta purtemme
594

Käy aavaa merta purtemme

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Käy aavaa merta purtemme
ja myrsky meidät kohtaa.
Soi Herra tähden yöhömme,
se kulkuamme johtaa,
valaisee meitä valollaan,
tien näyttää rauhan satamaan.
On tähti sana Herran.

2.
Kun meren aallot kuohuvat
ja syvyys tahtoo niellä,
kun omat voimat loppuvat
vaarallisella tiellä,
niin muistakaamme Jeesusta,
hän käden meren kuohuissa
ojensi Pietarille.

3.
Jos vaivumme kuin Pietari
me epäuskossamme,
niin anna, Herra, kätesi
ja ole auttajamme.
Ah, uskoamme enennä,
niin meille aalto pettävä
on vuorenvahva pohja.

4.
Oi kiitos, Herra väkevä,
kun lohdutat nyt meitä
ja äänes kuuluu keskellä
myrskynkin säveleitä.
Sen sanassasi kuulemme,
ja itse olet luonamme
matkalla riemunamme.

5.
Suo, Isä, että suotuisan
ja hyvän matkan saamme.
Tuo takaa meren kuohuvan
taas rantaan synnyinmaamme.
Niin ohjaa meidät satamaan
ja kerran taivaan valkamaan
luo rakkaan Jeesuksemme.

Lisää suosikkeihin
Zachris Topelius 1869, 1880. Suom. Hilja Haahti 1902. Uud. Lauri Pohjanpää 1923. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Heinrich Scheidemann 1651.
Sama sävelmä: 414 | 614
Luokitus: Matkalla ja siirtolaisena

Virren tarina

594 Käy aavaa merta purtemme

Vi segla på det vida hav

Tämä Z. Topeliuksen (1818-1898) virsi tuli suomenkieliseen virsikirjaan vasta 1938. Virren historia alkaa vuoden 1886 ruotsinkielisestä virsikirjasta, jossa se aloitti merimiehille tarkoitetun osaston. Hilja Haahden suomennoksena se sitten sisältyi laulukirjaan Virsiä ja lauluja merimiehille ja siirtolaisille (1902). Virsikirjan lisävihkoehdotuksessa 1923 merimiesten virsiä oli peräti viisi, joista tämä – nyt Lauri Pohjanpään suomentamana – ainoana lopulta tuli vuoden 1938 virsikirjaan.

Virren vaiheet sivuavat siten merimieslähetyksen historiaa. Suomalaiseen virsikirjaan ei merimiesten virsien osastoa kuitenkaan tullut. Virsi sai paikkansa osastossa Matkalla olijat. – Ruotsinkielisessä virsikirjassa säilyi vielä siinä vaiheessa merimiesten – tai ”meriväen” (sjöfolk) – virsien osasto; nykyisestä ruotsalaisesta virsikirjasta se on jäänyt pois, sen mukana myös tämä Topeliuksen virsi.

Suomalaisessa virsikirjassa Käy aavaa merta purtemme on säilyttänyt paikkansa osastossa Matkalla ja siirtolaisena. Mutta vaikka päivittäin tuhannet ihmiset matkustavat laivoilla Suomen satamista, tätä kylläkin kaunista virttä ei voi pitää ajanmukaisena matkailijavirtenä. Eikä syy ole pelkästään suomennoksessa käytetyn ylätyylisen sanan ”pursi”, joka sinänsä merkitsee pienehköä alusta.

Mutta ihmisen elämän vertaaminen matkaan yli meren on monista yhteyksistä tuttu. Jos tarkastelemme virttä tällä tavoin vertauskuvallisena, sille voisi ajatella paikkaa osastossa Usko Jeesukseen. Virren otsikoksi sopisivat hyvin sanat Usko ja epäusko. Virren keskeisen sanottavan löydämme nimittäin sen keskimmäisestä säkeistöstä: ”Jos vaivumme kuin Pietari / me epäuskossamme, / niin anna, Herra, kätesi / ja ole auttajamme. / Ah, uskoamme enennä, / niin meille aalto pettävä / on vuorenvahva pohja.”

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.