Virsi 595; Lähdimme liikkeelle isien maasta
595

Lähdimme liikkeelle isien maasta

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Lähdimme liikkeelle isien maasta,
etsimme työtä ja löysimmekin.
Vielä on tallella kansamme kieli,
mielessä maisema turvallisin.

2.
Kuljethan täälläkin kanssamme, Herra,
rauhamme, voimamme sinussa on.
Varjele kotimme perintö meissä,
luontomme sitkeä, vaatimaton.

3.
Työtä jos teemmekin toisessa maassa,
kuulumme kuitenkin suomalaisiin.
Kansojen keskelle teemme me siltaa.
Luo, Isä, yhteys vieraantuviin!

4.
Varjele perheemme yhdessä, Herra,
meidät ja lapsemme tänne kun toit.
Yksin ja juuritta niin moni kulkee,
kuitenkin toisilleen ihmiset loit.

5.
Jeesus on saapunut taivaasta tänne,
syntynyt keskelle ihmisien,
suostunut veljeksi veljettömille
kaikkia outoja rakastaen.

6.
Rohkaise Poikasi Hengellä meitä
juurtumaan lapsiksi uudenkin maan.
Kaikissa vaiheissa katseemme nosta
ikuista kotia tavoittamaan.

Lisää suosikkeihin
Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Henrik Fibiger Nørfelt 1978.
Sama sävelmä: 590
Luokitus: Matkalla ja siirtolaisena

Virren tarina

595 Lähdimme liikkeelle isien maasta

Erilaisina yhteiskunnan ja talouden kriisiaikoina on Suomesta lähdetty paremman elämän toivossa ulkomaille. Tilojen jatkuva pilkkominen synnytti ensimmäisen suuren maattomien muuttoliikkeen Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, mutta täältä lähdettiin myös muihin maihin.

Sotien jälkeen koettiin raju yhteiskunnallinen murros, jolloin heinäseipäät kasvoivat tehtaanpiipuiksi: Suomi muuttui teolliseksi yhteiskunnaksi. Muuttoliike autioitti maaseutua ja loi satojen tuhansien juurettoman joukon, joka siirtyi joko taajamiin ja kaupunkeihin kotimaassa tai muutti ulkomaille, nyt ennen muuta Ruotsiin.

Suomalaisia tai heidän jälkeläisiään asuu nykyisin noin miljoona eri puolilla maailmaa. Siirtolaisvirteen pyrittiin kokoamaan niitä tuntoja ja ajatuksia, joita heillä on muutettuaan vieraaseen maahan. Virsi ei halua nostattaa nostalgista ikävää eikä millään tavoin syyllistää lähtijöitä. Pikemminkin virsi rohkaisee siirtolaisia ottamaan paikkansa, ”juurtumaan lapsiksi uudenkin maan”.

Kotimaan juuriin kuitenkin viitataan niitä arvostaen: Kieli, maisema, kodin perintö, sitkeä luonto ja vaatimattomuus, suomalaisuus. Niistä saa voimaa.

Virsi näkee siirtolaisuudessa tärkeän mahdollisuuden: he luovat yhteyttä eri kansojen välille.

Perheet joutuvat kovalle koetukselle siirtolaisuudessa. Nuoret yleensä oppivat nopeammin vieraan kielen ja sopeutuvat uusiin oloihin. Vanhemmille se on vaikeampaa, ainakin hitaampaa. Niinpä virressä pyydetään, että perheet voisivat pysyä yhdessä. Lisäksi on yksinäisyyttä, joka korostuu vieraissa oloissa.

Jeesuksen ihmiseksi syntymisestä kertova 5. säkeistö näyttää olevan jotenkin poikkeava muusta kokonaisuudesta. Runoilija Anna-Maija Raittila haluaa tällä näkökulmalla sanoa, että ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika tietää, mitä on olla outo ja vieras.

Virsi on runoiltu tanskalaisen Henrik Fibiger Nørfeltin (s. 1940) sävelmään. Tanskalaisen sävelmän valinnalla on haluttu rakentaa siltaa uusiin pohjoismaisiin virsikirjoihin, esiintyyhän tämä sävelmä niistä useimmissa.


Markku Kilpiö