Virsi 81; On taisto tauonnut Golgatalla
81

On taisto tauonnut Golgatalla

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
On taisto tauonnut Golgatalla,
on pilkkahuuto jo vaiennut,
ja ristiinnaulitun ristin alla
on joukko ystäväin harvennut.
Yön hämärässä
nyt työhön tässä
on heitä rakkaus ohjannut.

2.
Herransa ruumiin he ristin päältä
nyt alas ottavat itkien
ja yrttitarhaan sen vievät täältä.
Jo hauta Joosefin kätkee sen.
Se voiteinensa
ja liinoinensa
jää suojaan kallion viileyden.

3.
On Herran hauta niin pyhä hauta,
sen yli valkeus leimahtaa.
Ei sinetti eikä kivi auta,
kun sinne enkeli kiiruhtaa.
Niin kuolemalta
jo murtui valta.
Sen usko yksin voi aavistaa.

4.
Kaikille Herrassa nukkuneille
vain lepokammio hauta on,
ja sama toivo on suotu meille:
on Kristus elämä loputon.
Aamuna Herran
myös meidät kerran
hän luokseen taivaaseen vievä on.

Lisää suosikkeihin
Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys
Rurik Calamnius 1923. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Ilmari Krohn 1923.
Luokitus: Kristuksen kärsimys ja kuolema

Virren tarina

81 On taisto tauonnut Golgatalla

 

Vuonna 1923 julkaistiin lisävihkoehdotus vuoden 1886 virsikirjaan. Lisävihkoa ei hyväksytty käyttöön, mutta siitä tuli vuoden 1938 virsikirjaan otettujen uusien virsien tärkeä lähde.

Muuan lisävihkovirsistä tuntuu syntyneen ankaran kärsimyksen kourissa, toivon ja epätoivon rajamailla. Sen alkusäkeistöt toistavat lauseita "Mua riisutaan" ja "On raskas tie."

 

Mua riisutaan - vaan omat repaleet
ei vieläkään oo kaikki pudonneet.
Mua kuljetetaan tuonen tuskain alla,
yön hetket pitkät vietän huutamalla.
On raskas tie.
Mua riisutaan, ja vanha ihminen
vapisee, kärsii maaksi muuttuen.
On jäljellä vain enää varjokuva,
ja sekin koht' on kokoon luhistuva.
On raskas tie.



Säkeet oli kirjoittanut kuolemaansa valmistautuva pappi, Evijärven kirkkoherra Rurik Calamnius (1872-1921), joka kuului vanhaan pappis- ja kirjailijasukuun – 1700-luvun runoilijapappi Gabriel Calamnius ja korpikirjailija Ilmari Kianto olivat samaa sukua.

Rurik Calamniuksen runo päättyy kuitenkin toivon näköalaan:

Mun oma voimain tässä kesken jää
ja oma kiitos loppuu, väsähtää.
Vaan riisuessas, Herra, uudet anna
mun ylleni sä vaatteet kaikki panna.
Niin kestän tien.

Runona tyylikästä, taitavasti toistoa viljelevää tuskienvirttä ei kelpuutettu vuoden 1938 virsikirjaan, vaikka sitä muuten väritti nöyrä "alatien" kristillisyys. Virsi luo kuitenkin tumman taustan toiselle
lisävihkoehdotuksessa julkaistulle Calamniuksen virrelle, Jeesuksen hautaamishetken virrelle On taisto tauonnut Golgatalla. Se on tyyni ristien riisumisen virsi, Jeesuksen ristin ja runoilijan oman. Se ennustaa kärsimyksen riisumille pääsiäistä ja vakuuttaa, että kuoleman voittanut Kristus on muuttanut Herrassa nukkuneiden haudankin lepokammioksi.

Ilmari Krohn (1867-1960) loi ristienriisumisvirteen valoisan, loppupuolellaan voittoisasti kohoavan duurisävelmän.

Pekka Kivekäs