Virsi 578; Ylistä Herraa Jumalaa
578

Ylistä Herraa Jumalaa

Virren sävelmän tekijänoikeuksien haltija Fennica Gehrman Oy ei ole antanut lupaa tämän virren sävelmän julkaisemiseen verkossa.

1.
Ylistä Herraa Jumalaa
nyt, Suomen maa ja kansa.
Yhdessä kaikki veisatkaa
suuresta armostansa.
On kallis, suuri asia
Herralle laulaa kiitosta
ajasta aikaan aina,
ajasta aikaan aina.

2.
On Herra maamme siunannut
ja leivän meille suonut.
Hän sanallaan on valaissut
ja Hengen voimaa tuonut.
Hän halki aikain johtaen
ja vaaroissamme varjellen
vapaaksi maan on tehnyt,
vapaaksi maan on tehnyt.

3.
On ilman Herraa turvamme
hiekalle rakennettu,
vaan Jumala on linnamme
vankasti perustettu.
Kun Herra kansan vahvistaa,
se siunausta jakaa saa
maailman ääriin asti,
maailman ääriin asti.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Elias Lönnrot 1864. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Heikki Klemetti 1905.
Sama sävelmä: 155 | 181 | 419
Luokitus: Isänmaa

Virren tarina

578 Ylistä Herraa Jumalaa

Nyt Jumalata kiittäkään

Virsikirja ilmoittaa isänmaanvirren Ylistä Herraa Jumalaa (578) Elias Lönnrotin kirjoittamaksi. Ilman muuta on selvää, että ainakin toisen säkeistön loppu ("vapaaksi maan on tehnyt") on myöhempää lisäystä. Mutta ei pelkästään se, vaan virsi on muutenkin muuntunut ajan tarpeiden mukaan.

Elias Lönnrot (1802-1884) sai tehtäväkseen suomentaa Runebergin virsikirjaehdotukseen sisältyneen virren "Jerusalem, du helga stad", joka pohjautuu psalmiin 147. Lönnrot menetteli kuitenkin niin vapaasti, että tuloksena oli hänen alkuperäiseksi psalmivirrekseen katsottava teksti (VK 1886:348 "Nyt Jumalata kiittäkään Jerusalemin kansa"). Mikään isänmaanvirsi se siis ei ollut, joskin toinen säkeistö kuului seuraavasti: "Hän ompi maamme siunannut, / Ravinnon meille suonut, / Vaaroissa meitä varjellut / Ja vahvan turvan tuonut; / Meit' orjuudesta ottanut, / Vapautehen saattanut, / Sanansa kautta koonnut."

Isänmaanvirreksi Lönnrotin teksti muuttui vuoden 1938 virsikirjassa (nro 460). Silloin se sai nykyiset alkusanansa: "Ylistä Herraa Jumalaa / nyt Suomenmaa ja kansa." Kokonaan uudeksi kirjoitettiin silloin kolmas säkeistö, joka päättyi säkeisiin: "Kun Herra kansan vahvistaa, Sen porttein salvat lujittaa, On turvattuna maamme." Se oli silloin, sodan jo uhatessa, ajankohtaista.

Samaa säkeistöä muokattiin jälleen perusteellisesti nykyiseen virsikirjaan. Nyt siinä on jopa liittymä Lutherin taisteluvirteen, kansalliseen juhlavirteemme: "On ilman Herraa turvamme / hiekalle rakennettu, / vaan Jumala on linnamme. . ." Mutta säkeistön lopussa avautuu nyt – ihan Lönnrotin hengessä kylläkin – lähetyksen ja globaalisen yhteisvastuun näkökulma: "Kun Herra kansan vahvistaa, / se siunausta jakaa saa / maailman ääriin asti." Se on nyt ajankohtaista.

Tämä teksti on helppo mieltää juhlavirreksi. Heikki Klemetin (1876-1953) koraali vielä korostaa sen juhlavuutta.

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 181 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.