Virsi 59; Leipää pelloilta maan
59

Leipää pelloilta maan

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Leipää pelloilta maan
ruumiin ruoaksi saamme.
Nälästä varjele, Herramme,
siunaa kylväjät maamme.

2.
Leipää taivaasta tuot,
meille itsesi annat.
Sanasta elämän voimaa jaat,
halki kuoleman kannat.

3.
Leipää alttarin myös
syömme keskellä matkaa.
Väsyneet sielumme elpyvät,
jälleen jaksamme jatkaa.

4.
Leipää merien taa
eikö kaikille yllä?
Kristityt, Isämme leivästä
heille riittäisi kyllä!

5.
Leipää taivaasta jaa,
Kristus, lihaksi tullut!
Kuuluta kauttamme kaikille:
Riemuvuosi on tullut!

Lisää suosikkeihin
Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys
Ola Cleve 1979. Suom. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Harald Andersén 1979.
Luokitus: Kristuksen kärsimys ja kuolema

Virren tarina

59 Leipää pelloilta maan

Bröd, bröd, åkrarnas bröd

Virsi, jonka jokainen säkeistö alkaa sanalla "leipää", ei ehkä ilman muuta tuntuisi sopivan käytettäväksi paaston aikana. Paastonajan virreksi tämä Leipää pelloilta maan kuitenkin on kirjoitettu.

Leipä-teema on siis virressä hallitseva, mutta näkökulma vaihtuu säkeistöstä toiseen. Ensimmäisen säkeistön aiheena on tavallinen, jokapäiväinen leipä. Toinen säkeistö siirtää ajatukset Jeesukseen, joka sanoi olevansa elämän leipä, ja myös Jumalan sanaan. Kolmas eli keskimmäinen säkeistö puhuu alttarin leivästä, Herran ehtoollisesta.

Neljäs säkeistö on ajankohtainen nimenomaan vuotuisen yhteisvastuukeräyksen aikaan, kansainvälistäkin vastuuta pohdittaessa, kun siinä kysytään: "Leipää merien taa eikö kaikille yllä?" Meille kristityille suunnattu vetoomus kiinnittää huomion sekä aineellisen avun antamiseen että lähetystyöhön. Viimeisen säkeistön teemana vihdoin on koko virren sisällön teologinen perusta: Jumalan valtakunnan läsnäolo Kristuksessa, lihaksi tulleessa Vapahtajassamme. Hän jakaa "leipää taivaasta".

Virren kirjoittanut suomenruotsalainen pappi Ola Cleve (1898-1977) toimi lähes koko pappisuransa ajan Helsingin ruotsalaisissa seurakunnissa, viimeksi Tuomaan seurakunnan kappalaisena, josta virasta hän jäi eläkkeelle 1966.

Virsi ilmestyi ensi kerran 1979 säveltäjänsä Harald Andersénin 60-vuotispäiväksi julkaistussa juhlakirjassa Chorus et psalmus. Andersén (1919-2001) tuli tunnetuksi suomalaisen kuorotaiteen uudistajana. Varsinaisen päätyönsä hän teki kirkkomuusikkojen kouluttajana Sibelius-Akatemiassa. Aktiivisena kirkkomuusikkona Andersén toimitti keskeisiä liturgisen musiikin julkaisuja ja oli monin tavoin mukana aikansa kirkkomusiikillisessa kehityksessä. Nykyisen virsikirjamme sävelmistön valmisteluun hän osallistui virsikirjakomitean musiikkijaoston jäsenenä.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.