Virsi 58; Kas Karitsata Jumalan!
58

Kas Karitsata Jumalan!

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Kas Karitsata Jumalan!
Hän raskaan kuorman kantaa.
Hän kantaa synnit maailman,
itsensä alttiiks antaa.
Hän kulkee pilkkaan katkeraan
ja piinaan, tuskaan kauheaan,
kuoleman kovan vaivaan.
Hän suostuu teurasuhriksi
ja kestää kaiken nöyrästi,
ääneti kärsii aivan.

2.
Tuo puhdas uhrikaritsa
on rakkain Jeesuksemme.
Hän kuoli kaikkein puolesta
synneistä päästäksemme.
Oi Isä, aivoitustasi,
kun kuolemasta Poikaasi
et armahda, et säästä!
Oi rakkauden ihmettä,
kun langennutta syntistä
ei hukkumaan se päästä!

3.
Siis nöyrän, hartaan kiitoksen
sinulle, Jeesus, kannan
ja turmeltuneen sydämen
hoitoosi hyvään annan.
Elämän uuden antaja,
kun sydän sortuu rinnassa,
niin ole sydämeni.
Oi kunniani, aarteeni,
sinulle annan itseni
iäksi kaikkineni!

4.
Nyt tahdon sanoin niin kuin töin
ylistää rakkauttas
ja kiittää päivin, kiittää öin
näin suurta laupeuttas.
Virteni lakkaamatta soi
niin heleästi kuin se voi
ja laulaa armostasi.
Muun kaiken ennen unohdan
kuin rakkautes, kalleimman
kaikista lahjoistasi.

5.
Nyt, sydän ahdas, laajene
ja aarre kätke parhain.
Kirkkaampi, kauniimpi on se
kuin ääret tähtitarhain.
Maa, meri, taivas avara,
se on vain hiukka tomua,
kun katson aarrettani.
Aarteeni ainut, verraton,
veresi, Jeesus, kallis on,
vuotanut puolestani.

6.
Missä on voima kuoleman?
Ei voi se vahingoittaa.
Kun matkanpääni saavutan,
niin uusi päivä koittaa.
Kun olen taudin tuskissa
ja viime kilvoituksissa,
suot rauhan haavoissasi.
Kun haahteni on hukkua
maailman meren kuohuissa,
on Jeesus satamani.

7.
Kun mainen matka vaikea
kuolemaan päättyy kerran,
vanhurskauden vaatteessa
saan käydä eteen Herran.
Se olkoon ainut verhoni,
tahraton juhlapukuni,
ihana loistossansa.
Näin kaunistettu morsian
käy suuriin häihin Karitsan
ja kiittää riemuissansa.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys

Paul Gerhardt 1647. Suom. Andreas Elgfoth 1763, Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Wolfgang Dachstein 1525.
Luokitus: Kristuksen kärsimys ja kuolema

Virren tarina

58 Kas Karitsata Jumalan!

Ein Lämmlein geht und trägt die Schuld

Paul Gerhardtin (1607-1676) virren Kas Karitsata Jumalan lähtökohtana on Johannes Kastajan todistus Jeesuksesta: "Katsokaa! Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1:29.) Tällainen nimitys viittaa Jesajan sanoihin Herran kärsivästä palvelijasta, jonka kannettavaksi "Herra pani meidän kaikkien syntivelan": "Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, ei hänkään suutansa avannut" (Jes. 53:7). Jeesus uhrattiin meidän puolestamme, ja hän on koko maailman syntien sovitus.

Kas Karitsata Jumalan on tietenkin oikealla paikallaan osastossa Kristuksen kärsimys ja kuolema, mutta yhtä hyvin ja paremminkin se sopisi osastoon Kiitos ja ylistys. Gerhardt nimittäin puhkeaa kiittämään ja ylistämään Jeesusta – sanoin ja töin, päivin ja öin. Kiitos alkaa nöyränä ja hartaana, mutta mihin crescendoon pääsemmekään mukaan, kun tämä runoilija ylistää Jeesuksen rakkautta! Jeesuksen veri on hänen paras ja ainoa aarteensa, jonka rinnalla koko maailmankaikkeus ("ääret tähtitarhain", "maa, meri, taivas avara") vertautuu tomuhiukkaseen.

Suuren virsirunoilijan elämäntyön innoituksen lähteestä tämä virsi ei jätä epätietoiseksi. Mainen matka on vaikea, sen hän kyllä sai kokea, mutta ”virteni lakkaamatta soi / niin heleästi kuin se voi / ja laulaa armostasi”. Kas Karitsata Jumalan jos mikään osoittaa todeksi sen, mitä Aarni Voipio on sanonut Paul Gerhardtista: "Suuren mestarin virsien persoonallinen luonne ilmenee sekä ilona pelastuksesta että Jumalalle antautumisena."

Virren säveltäjänä on pidetty Strassburgin tuomiokirkon urkuria Wolfgang Dachsteinia (k. 1553), ja hänen nimiinsä sävelmä on yhä merkitty Saksan evankelisen kirkon virsikirjassa. Täyttä varmuutta ei asiasta kumminkaan ole. Alkuaan sävelmä liittyi Dachsteinin kirjoittamaan psalmivirteen "An Wasserflüssen Babylon"; sitä ei ole suomennettu, mutta sen sävelmään Elias Lönnrot sepitti samaan psalmiin 137 pohjautuvan, virsikirjasta nyttemmin karsitun virtensä "Vieressä virtain Baabelin" (VK 1938:367).

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.