Virsi 57; Jeesus, olet elämäni
57

Jeesus, olet elämäni

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Jeesus, olet elämäni,
puolestani taistelit,
kärsit tuskaa synneistäni,
kuolemani kukistit.
Kuljit kadotuksen vaivaan,
että saisin riemut taivaan.
Nimellesi iäisen,
Jeesus, annan kiitoksen.

2.
Häväistykset, pilkkaamiset
olet, Jeesus, kestänyt,
julmat lyönnit, ruoskimiset,
köydet, naulat kärsinyt,
jotta minut vapahtaisit,
synnin solmut irrottaisit.
Nimellesi iäisen,
Jeesus, annan kiitoksen.

3.
Kauheasti ruumistasi
annoit piestä, haavoittaa,
verelläsi, haavoillasi
tahdoit minut parantaa.
Sinä kannoit kirouksen,
että saisin siunauksen.
Nimellesi iäisen,
Jeesus, annan kiitoksen.

4.
Kruunuksi sait otsallesi
piikit orjantappurain,
valtikaksi suuruutesi
tuotiin halpa ruoko vain,
että saisin omanasi
voiton kruunun taivaassasi.
Nimellesi iäisen,
Jeesus, annan kiitoksen.

5.
Itseäsi lyödä annoit,
että turvaan pääsisin,
väärät syytöksetkin kannoit,
että syytön olisin.
Kärsit suuren ahdistuksen,
että saisin lohdutuksen.
Nimellesi iäisen,
Jeesus, annan kiitoksen.

6.
Syvimmänkin hädän alla
kestit uskollisesti,
kuolemalla katkeralla
maksoit syntivelkani.
Kannoit synnin rangaistuksen,
että saisin armahduksen.
Nimellesi iäisen,
Jeesus, annan kiitoksen.

7.
Ylpeän ja pahan sisun
nöyryytesi sovitti,
kuolemalta voiman riisuit,
Jeesus, kuolemallasi.
Häpeäsi, auttajani,
on nyt kirkas kunniani.
Nimellesi iäisen,
Jeesus, annan kiitoksen.

8.
Kiitän näistä vaivoistasi,
Jeesus Kristus, sinua,
kivuistasi, haavoistasi,
kuolemasi tuskasta.
Kannoit raskaat rikokseni,
rangaistuksen syntieni.
Nimellesi iäisen,
Jeesus, annan kiitoksen.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Juha Kuivanen (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys

Ernst Christoph Homburg 1653. Ruots. Erik Norenius 1675. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. August Ahlqvist 1867, Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
Sama sävelmä: 102b | 248 | 378 | 544
Luokitus: Kristuksen kärsimys ja kuolema

Virren tarina

57 Jeesus, olet elämäni

Jesu, meines Lebens Leben

Virren Jeesus, olet elämäni kirjoittaja, saksalainen lakimies Ernst Christoph Homburg (1605-1681) toimi asianajajana Naumburgissa. Nuoremmalla iällään hän saavutti suosiota runoilijana. Siinä vaiheessa hänen runonsa olivat maallisia, useinkin kepeitä lemmenrunoja ja juomalauluja. Sairauden aiheuttamat koettelemukset merkitsivät syvälle käypää muutosta, ja Homburgista tuli hengellinen runoilija. Kannettavakseen tulleen ristin hän koki Jumalan antamaksi ja sanoi: "Kristitty ilman ristiä ja vastoinkäymisiä on kuin koululainen ilman kirjaa tai morsian ilman seppelettä."

Hengelliset runonsa, kaikkiaan 148, Homburg julkaisi 1659. Nykyään hänet voidaan kuitenkin luokitella vain "yhden virren runoilijaksi", sillä Saksan evankelisen kirkon samoin kuin pohjoismaisten kirkkojen virsikirjoissa Jeesus, olet elämäni on ainoa hänen virtensä. Omassa virsikirjassamme on kuitenkin säilynyt myös Homburgin helatorstaivirsi (108).

Virsi Jeesus, olet elämäni johdattaa ajattelemaan ja mietiskelemään Jeesuksen kärsimystien eri vaiheita ja kaiken tämän merkitystä kristitylle. "Kärsit suuren ahdistuksen, että saisin lohdutuksen." "Kannoit synnin rangaistuksen, että saisin armahduksen." Runoilija auttaa näin noudattamaan meille annettua kehotusta: "Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi" (Hepr. 12:3).

Virren jokaisen säkeistön päättää kertosäe: "Nimellesi iäisen, Jeesus, annan kiitoksen." Aikaisemmin se on kuulunut näin: "Sulle, Jeesus, iäisen annan siitä kiitoksen." Silloin se paremmin vastasikin Homburgin omaa tekstiä. Hän nimittäin kirjoitti tähän tapaan: "Tuhannesti olkoon siitä kiitos sinulle, rakkain Jeesus." Miksi riittää pelkän nimen kiittäminen? Tässä näyttäisi olevan viittaus Jeesus-nimen merkitykseen: 'Herra pelastaa'.

Virsi suomennettiin alun perin Ruotsin vuoden 1695 virsikirjasta, ja siihen Ruotsissa liittynyt sävelmä tuli meille tekstin mukana. Alkuperäistä suomennosta ovat myöhemmin muokanneet August Ahlqvist (1867) ja Niilo Rauhala (1984).

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.