Virsi 102b; Murhemielin, kyynelöiden
102b

Murhemielin, kyynelöiden

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Murhemielin, kyynelöiden
oppilasta kaksi käy
mestariaan ikävöiden,
Jeesusta ei enää näy.
Mutta katso, Jeesus siellä
lähestyy jo heitä tiellä,
heidän kanssaan vaeltaa.
Kohta murhe kaikkoaa.

2.
Moni arka kulkee tiellä
hiljaisessa murheessaan,
niin kuin Jeesus yhä vielä
olisikin haudassaan.
Moni kulkee yksinänsä,
huokaa epäilyksissänsä,
kunnes täyttää sydämen
läsnäolo Jeesuksen.

3.
Tiedän, ettei Jeesus jätä
meitä valtaan ikävän.
Kun on sydämessä hätä,
arvaamatta tulee hän.
Vaikka sydän surren kysyy,
miksi Jeesus poissa pysyy,
aivan lähellä hän on,
auttajamme verraton.

4.
Uskollisin ystävistä,
viivy aina luonani.
Mitä onkaan pelkäämistä,
kun vain pääsen turvaasi?
Vaikka murheen myrskyt pauhaa,
sinä suojaat, annat rauhaa.
Sinut seuraani kun saan,
sydän syttyy palamaan.

5.
Milloin vaivaa suru syvä,
saata mieleen voittosi,
jonka turvin, Paimen hyvä,
olen sinun omasi.
Lohdutusta, Jeesus, anna,
sanaasi suo toivo panna:
Joka kylvi kyynelin,
leikkaa mielin riemuisin.

6.
Ja kun alkaa mailleen mennä
elinpäivä laskeva
eikä heikko silmä enää
näe missään apua,
seiso, Jeesus, rinnallani,
auta viime sodassani,
että loppuun kestäisin,
voiton kruunun perisin.

Lisää suosikkeihin
Johann Neunherz 1707. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
Sama sävelmä: 57 | 248 | 378 | 544
Luokitus: Pääsiäinen

Virren tarina

102 Murhemielin, kyynelöiden

Trauernd und mit bangen Sehnen

Virsi liittyy Luukkaan evankeliumin kertomukseen opetuslapsista, jotka matkallaan Emmaukseen saavat seuraansa ylösnousseen Jeesuksen. Virren saksalainen kirjoittaja Johann Neunherz (1653-1737) julkaisi useita kokoelmia virsiä sunnuntaipäivien evankeliumiteksteistä. Viimeisinä vuosinaan hän toimi pappina Sleesian Hirschbergissä (nyk. Jelenia Góra, Puolassa), ja eräs siellä 1741 ilmestynyt virsikirja sisälsi peräti 73 Neunherzin virttä.

Neunherz kirjoitti sujuvaa ja kaunista runotekstiä, mutta sen paremmin tyyliin kuin sisältöönkään nähden hänen virtensä eivät ole kovin merkittäviä. Kiinnostus niihin alkoikin pian hiipua. Saksalaiset virsitutkijat eivät häntä enää yleensä mainitse, eikä Saksan evankelisen kirkon virsikirjassa ole yhtään hänen virttään. Murhemielin, kyynelöiden esittelee meille tämän runoilijan parhaalta puoleltaan. Ilmeisesti se on suomentajansa, saksankielisessä kodissa kasvaneen ja saksalaiseen virsiperintöön perehtyneen Julius Krohnin löytö suomalaiseen virsikirjaan.

Neunherzin virsi kuvaa opetuslasten siirtymistä toivottomuudesta toivoon ja epäilystä uskoon. Samanlaiset kokemukset yhdistävät Emmauksen tien vaeltajat tämän päivän Herran tien kulkijoihin. "On kysymys Elämän Herran kohtaamisesta sielun salatussa maailmassa, siellä, missä 'murheen myrskyt' pauhaavat ja sielu rauhattomana kyselee: olenko ollenkaan uskova ihminen, Herran oma?" (Jaakko Haavio.) Tämä ajatus samoin kuin virren lopun pyyntö, että Ylösnoussut jäisi luoksemme, kun päivä laskee, nousevat Raamatun pääsiäisteksteistä. Kun ilta on tulkittu elämän illaksi, niin tämä Emmauksen kulkijain iltarukous saa ikuisuuteen ulottuvaa kantavuutta.

Virren a-sävelmä – toisinto Pohjanmaalta – on aikaisemmin liittynyt Simo Korpelan aamuvirteen "Taasen poistui öinen haamu" (VK 1938:536), jota ei enää ole nykyisessä virsikirjassa.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.