Virsi 620; Sen suven suloisuutta
620

Sen suven suloisuutta

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Sen suven suloisuutta
toivossa katselen,
kun kerran kaikki uutta
on maassa autuuden.
Jumala voimallansa
luo uuden taivaan, maan
ja kirkkaudellansa
ne täyttää kokonaan.

2.
Auringon uuden antaa
Jumala loistamaan,
hän, Kristus, itse kantaa
iäistä valoaan.
Kauniilta taivas näyttää,
maa hohtaa loistossaan,
riemulla mielet täyttää
ja suloisuudellaan.

3.
Myös kuolleet haudoistansa
Jumala herättää,
ne elävien kanssa
eteensä käskettää.
Se päivä koittaa kerran,
se hetki riemukas,
kun seurakunta Herran
on koolla autuas.

4.
Ah, kuinka autuasta
on Herraa katsella,
elämän ruhtinasta
iäti ihailla,
kun päästään taivaan saliin
luo apostolien
ja marttyyrien pariin
luo patriarkkojen.

5.
He meidät tunnustavat
rakkaiksi veljikseen
ja kanssaan johdattavat
yhteiseen autuuteen.
Me kaikki riemuissamme
kiitämme Kristusta,
me kaikki kumarramme
taivaista paimenta.

6.
Omansa Kristus osti
ja päästi paulasta,
hän itse heidät nosti
kuoleman kuopasta.
Loppuivat kilvoitukset
ja tuskat tukalat,
päättyivät ahdistukset
ja vaivat vaikeimmat.

7.
Enkelit laulullansa
kiittävät Jumalaa,
kirkkaana Herran kansa
kiitokseen puhkeaa.
Myös kaikki luomakunta
on täynnä riemua,
se näkee niin kuin unta,
kun loppui vaivansa.

8.
Jumala Pojassansa
näin meidät ylentää,
hän kantaa voimallansa,
vaivamme lyhentää.
Kun välimiehenämme
Jumalan Poika on,
on meillä hädässämme
lohdutus verraton.

9.
Hän siellä omillensa
suo riemun runsaimman.
Ken uskois autuutensa
niin suuren olevan!
Oi Herra, taivaan tiellä
käy meitä johtamaan
ja viimein päästä siellä
ikuiseen kunniaan.

 

Voidaan laulaa myös sävelmällä 351.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Johann Walter 1552. Ruots. Petrus Johannis Gothus 1604. Suom. 1690. Virsikirjaan 1692. Uud. Elias Lönnrot 1870, Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Toisinto Kuortaneelta.
Sama sävelmä: 136 | 239 | 249a | 512 | 616a | 810
Luokitus: Kuolema ja iankaikkisuus

Virren tarina

620 Sen suven suloisuutta

Herzlich tut mich erfreuen

Maskun Hemminki näyttää erään virtensä (1986:144) perusteella tunteneen Martin Lutherin työtoverin Johann Walterin virren Herzlich tut mich erfreuen. Jo alun perin pitkä virsi sai vuoden 1600 tienoilla lisäsäkeistöjä ja julkaistiin ruotsiksi 1602. Vuoden 1701 suomennoksessa säkeistöjä oli peräti 41.

Kahdesta taivaallista musisointia kuvaavasta lisäsäkeistöstä jälkimmäinen sisälsi runsaasti oman aikansa musisoinnin kuvausta:

Da wird man figuriren
Auff neu himmlische Art,
Die Noten coloriren
Sehr künstlich lieblich zart
Die Psalmen schön psalliren
Aus Hertzen Freud allda,
Denn Gott wird renoviren
Die gantze Musica.

Edelliseen lisäsäkeistöön kuuluivat mm. "enkelien kielet", ja sen ajatukset ovat nykyisen suomennoksen seitsemännessä säkeistössä suurin piirtein tallella. Sen sijaan figurointi, kolorointi, psalmodia ja musiikki piti Suomessa tulkita vapaammin:

Siell’ iloll’ veisat’ saadaan
juur’ uudell’ muodolla,
riemuisest’ laulaa taidam’
ratk’ taivaan tavalla;
veisaamaan uusill’ kielill’
Herra meit’ opettaa,
ja riemullisill’ mielill’
laulamaan totuttaa.

Vuonna 1986 tämä säkeistö samoin kuin 31 muuta puuttuvat. Niissä esiintyvä morsiusmystiikkakin on jäänyt pois. Suomeen ei ole myöskään omaksuttu Saksassa käytettyä riemullista sävelmää, koska vuonna 1701 oli tarjolla uusi suosittu sävelmä, ruotsalaiseen suvivirteen liittyvä (1986:571). Varmaan siihen innoittivat suomennoksen alkusanat, vaikka kysymyksessä olikin iankaikkista elämää eikä kesää kuvaava virsi. Vuonna 1938 suvivirren sävelmän tilalle vaihdettiin sen kuortanelainen toisinto, Heikki Klemetin kotipitäjästään tuntema.

Erkki Tuppurainen


Sävelmästä lisää virren 239 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.