Virsi 249a; Pois kirkas suvi kulkee
249a

Pois kirkas suvi kulkee

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Pois kirkas suvi kulkee
ja syksyyn kypsyy maa,
sen tuuli suven viljan
korjuuseen valmistaa.
Näin taipuu elämämme
myös eteen leikkaajan,
soi korjuuhetkessämme
syystuuli Jumalan.

2.
Vaan ylösnousemukseen
me täällä uskomme,
sen kevään sarastusta
tähyilee toivomme.
Kun murtuu roudan valta,
maan kukka kohoaa,
myös ruumis mullan alta
kirkkaana nousta saa.

3.
Pois korjuuhetkeen kulki
myös matka rakkaamme,
kuin päivän kirkkautta
me häntä kaipaamme.
On toivo surussamme,
ei tyhjä kaipaus,
kun Jeesus, auttajamme,
on turva, lohdutus.

4.
Hän, Ylösnoussut, itse
on ylösnousemus,
hän elämä on meille
ja tiemme valkeus.
Ken hänen omanansa
pois täältä kutsutaan,
se elää kuoltuansa,
ei kuole milloinkaan.

5.
Näin rakkaammekin täällä
vaelsi uskossa
ja Herran kansan kanssa
riemuitsi armosta.
Ja sydämessään kantoi
hän rauhaa autuaan,
näin todistuksen antoi
hän meille uskostaan.

6.
Vain Jeesus, nisunjyvä,
nyt saakoon kiitoksen,
on hänen kuolemassaan
siunaus iäinen.
Me saamme kuolemasta
pois katseen kohottaa,
katsella Kuningasta,
kuoleman voittajaa.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi