Virsi 621; Matkamiehen mieli palaa
621

Matkamiehen mieli palaa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Matkamiehen mieli palaa
kauas kotiin rakkaaseen.
Sielunikin päästä halaa
määränpäähän taivaaseen.
Kaipaan isänmaahan, minne
Jeesus kulki edellä.
Kerran pääsen rauhaan sinne
näistä kuolon siteistä.

2.
Kuinka yössä rientää aika,
milloin lähtökello lyö?
Riemu valtaa mielen, vaikka
vielä hetken jatkuu yö.
Joudu, Ylkä taivaallinen,
nouda häihin Karitsan
seurakunta uskollinen,
ikävöivä morsian.

3.
Itsessäni olen kyllä
kurja, köyhä syntinen,
mutta Yljän puku yllä
olen lumivalkoinen.
Olen puhdas, kaunis lilja
Mestarini tarhassa,
olen taivaan kypsä vilja
armostansa suuresta.

4.
Taivaan riemu sydämeni
täällä niin jo vallatkoon,
etten uuvu matkalleni
enkä joudu turmioon.
Taivaassa ei myrsky pauhaa
eikä synti turmele,
täyttä autuutta ja rauhaa
siellä aina nautimme.

5.
Sydämessä soi jo ääni
taivaan kiitossävelten.
Toivossa nyt nostan pääni,
uutta maata tähyilen.
Uutta virttä Karitsalle
siellä sitten veisataan,
ylistystä Jumalalle
väsymättä milloinkaan.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Ruotsissa 1781. Suom. 1786. Säk. 1–2 uud., säk. 3–5 Simo Korpela 1913. Uud. Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Raumalta.
Sama sävelmä: 437 | 440
Luokitus: Kuolema ja iankaikkisuus

Virren tarina

621 Matkamiehen mieli palaa

Matkamies hän halaa palat’

Jumalan kansan koti-ikävä on virsirunouden keskeisiä aiheita. Moni virsi päättyy säkeistöön, jossa puhutaan maisen matkan päämäärästä ja taivaan iloon pääsemisestä. Kaikkein suosituimpien virsien joukkoon kuuluu usea kokonaan tämän teeman ympärille rakentuva matkamiehen virsi.

Nykyisen virsikirjan uusi taivasmatkalaisen virsi on Matkamiehen mieli palaa. Mikään uusi virsi se ei kylläkään ole. Sen alkuteksti on Ruotsissa 1781 painettu arkkivirsi, joka suomeksi käännettynä ilmestyi jo 1786. Silloin sillä oli vaikuttava otsikko: ”Zionin Lasten Keskinäinen Kehoitus- ja Ilo-Weisu Matkustaisa Karitzan Häihin”. Virressä oli siinä vaiheessa – niin Ruotsissa kuin Suomessakin – kolme säkeistöä. Vuonna 1795 se oli saanut neljä lisäsäkeistöä, jotka lienevät suomalaista alkuperää. Tällaisena 7-säkeistöisenä virsi liitettiin 1862 Halullisten sielujen hengellisiin lauluihin (HSHL 101).

Kun ei ruotsalaisen alkutekstin sepittäjää eikä sen ensimmäistä suomentajakaan tiedetä, tärkein nimi tämän virren historiassa on Simo Korpela (1863-1936), viime vuosisadan alkuvuosien tuotteliain hengellinen runoilijamme. Hänen mukailunsa tästä arkkivirrestä on hänen varhaisimpia hengellisiä runojaan: virren Matkamiehen mieli palaa käsikirjoitus on vuodelta 1893. Painettuna se ilmestyi kymmenen vuotta myöhemmin laulukirjassa Hengellisiä lauluja ja virsiä, josta se ennen pitkää tuli niin evankelisten kuin lestadiolaistenkin laulukirjoihin. Siitä pitäen sen sävelmänä on ollut raumalainen toisinto Heinrich Albertin koraalista (ks. virsi 306).

Simo Korpelan 5-säkeistöinen versio – jota virsikirjaan on muokannut Niilo Rauhala – tulkitsee taidokkaasti vanhan arkkivirren sanoman. Sen kaksi ensimmäistä säkeistöä noudattelevat vuoden 1786 alkutekstiä, mutta jatkossa Korpelan sanoitusta on syytä pitää hänen itsenäisenä runonaan.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.