Virren tarina
304 Oi Jeesus Kristus, autuuden
O Jesu Christ, du nådenes brunn
Virsi alkoi edellisessä, vuoden 1938 virsikirjassa näin: "Mun Herrani Kristus, sä Lunastaja, / sä autuuden elävä lähde." Miksi runomitta on muuttunut ja rytmin eloisuus samalla kadonnut?
Virressä oli alkuaan 11 säkeistöä; määrä väheni nykyiselleen vuoden 1938 virsikirjassa, jossa virsi myös jaettiin kahdeksi. Kolmesta loppusäkeistöstä tuli virsi "Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan" (622). Virsien 304 ja 622 kuulumista yhteen ei enää ilman muuta huomaa. Nykyisessä virsikirjassa virren 304 sävelmä on nimittäin saatettu yhdenmukaiseksi virsien 11 ja 313 kanssa. Joukko perättäisiä neljäsosanuotteja vaihdettiin puolinuoteiksi, jolloin runomitta muuttui, tavujen lukumäärä väheni ja säkeistöt niin muodoin lyhenivät. (Virren 622 sävelmä on kansantoisinto samaisesta koraalista.)
Virsi Oi Jeesus Kristus, autuuden on ruotsalainen arkkivirsi 1600-luvun puolivälistä. Se suomennettiin vuoden 1701 virsikirjaan eli Vanhaan virsikirjaan, johon muuten tuli yli 40 uutta ruotsalaista virttä. Tämän kansanomaisen syntiinlankeemus- ja lunastusvirren tekijää ei tiedetä.
Virsi mainitsee kaksi puuta: "Puu kielletty toi turmion, / vaan ristinpuu toi sovinnon." Tämä kahden puun välinen jännite on virsirunouden vanhaa perinnettä. Niinpä se esiintyy antiikin viimeiseksi runoilijaksi sanotun Venantius Fortunatuksen virressä "Nouse mieli, käänny kieli" (93), vaikkakin se kohta puuttuu suomennoksesta.
Virsi Oi Jeesus Kristus, autuuden puhuu nyt kielletystä puusta (säk. 2, 4), mutta virren tekijä liittyi vanhaan kuvataiteeseen puhuessaan omenapuusta: Meidät syöstiin pois paratiisista, kun pyysimme viisautta omenasta. Sanoman ydin on Jeesuksen sovitustyössä: "Jonk' vaivan omenapuu tuotti meill', / Hän ristinpuus' sen sovitti jäll', / Meit' hyödyttää piinallansa" (VVK 226:7).
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.