Virsi 313; Eteesi, armon Jumala
313

Eteesi, armon Jumala

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Eteesi, armon Jumala,
nyt ahdinkoni toisin,
vaan niin en osaa rukoilla
kuin osaavani soisin.
Siis itse neuvo, opeta
ja sydämeeni vuodata
nyt rukouksen Henki.

2.
Suo, Herra, voimaa, tahtoa
minulle rukoukseen,
lahjoita taivaan armoa
heikkoonkin huokaukseen,
niin ettei suu vain puhuisi,
vaan koko sielu huutaisi
sydämen syvyydestä.

3.
Suo minun oikein rukoilla
tahtosi mukaisesti
ja anna sitä anoa,
mi kestää iäisesti,
ja suo se uskon uskallus,
taivaassa että rukous
Jeesuksen tähden kuullaan.

4.
En kyllä saa, en tahdokaan
armolle määrää panna.
Siis säädä aika itse vaan,
se, minkä tahdot, anna,
ja pyytämääni jos en saa,
niin annat, Isä, parempaa
nimesi kunniaksi.

5.
Tunnethan, Herra, tarpeemme,
puutteemme meidän kaikkein.
On tiedossasi hätämme
niin pienin kuin myös vaikein.
Et, Herra, ole armoton,
sinulla Isän sydän on.
Me siihen uskallamme.

6.
Saa armoon loppumattomaan
näin sydämeni luottaa.
Isäänsä lapsi milloinkaan
ei turvata voi suotta.
En lahjojasi ansaitse,
kuitenkin, Isä, annat ne
sulasta hyvyydestä.

7.
Annoithan lahjan suurimman
jo Pojassasi mulle.
Avoinna portti taivahan
jo on armoitetulle.
En voi nyt enää epäillä,
mua Herra ei voi hyljätä,
kun Poikansa hän antoi.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Englannissa n. 1540.
Sama sävelmä: 11 | 304 | 474
Luokitus: Usko Jeesukseen

Virren tarina

313 Eteesi, armon Jumala

Sun etees, Herra armiain

Julius Krohnin (1835-1888) kirjoittaman virren avauksessa toistuvat ajatukset löytyvät saksalaisen Johann Arndtin (k. 1621) kuuluisan teoksen Totisesta kristillisyydestä eräästä rukouksesta. Myös virren muulle sisällölle voi osoittaa vastineet saman teoksen rukouksista. Sieltä Krohn siis ammensi tämän virtensä ainekset. Alun alkaen, vuoden 1886 virsikirjassa, Krohn merkitsikin virren tekijäksi Johann Arndtin, joka on rukouksen suurimpia opettajia koko kristillisessä kirkossa. Virsirunoilija tämä ei kuitenkaan ollut.

Suomen kielen ja kirjallisuuden professorista Julius Krohnista opimme siis tietämään, että hän luki ahkerasti Totista kristillisyyttä ja tunsi sen hyvin. Virsikirjaan hän, virsikirjakomitean puheenjohtaja, ei sallinut nimeään merkittävän lainkaan omien tekstiensä yhteyteen.

Julius Krohnin vaikuttava Eteesi, armon Jumala kuuluu alkuperäisten suomalaisten virsien parhaimmistoon. Sen aidosta ja kohti käyvästä sisällöstä saamme siis kuitenkin kiittää hengellisen kirjallisuuden suurta klassikkoa Johann Arndtia. Kohtaamme tässä hiljentävässä virressä näin ollen kaksi hurskasta miestä, joille rukous merkitsi elämän lähdettä ja voimaa. Yhdessä he neuvovat meitä luottamaan taivaallisen Isän loppumattomaan armoon.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.