Virsi 11; Sinua, Kristus, odottaa
11

Sinua, Kristus, odottaa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Sinua, Kristus, odottaa
kirkkosi ristin tiellä.
On ahdistusta täynnä maa,
vaan viivyt, Herra, vielä.
Oi, milloin kuivaat kyyneleet
ja vaivastamme lopun teet?
Jo joudu, Herra Jeesus!

2.
Jo täällä seurakunnassa
kanssamme aina kuljet.
Suot voimaa armon sanasta
ja siunaukseen suljet.
Kuitenkin huokaa sielumme,
sinua nähdä kaipaa se.
Jo joudu, Herra Jeesus!

3.
Suo meidän aina valvoa
ja kestää uskossamme.
Rohkaise heikot armolla,
kun saavut, auttajamme,
kun kohta huudon pauhina
soi sydänyössä valtava:
Nyt ylkä häihin saapuu!

4.
Sinua, Jeesus, kaipaamme
ja taivaan ihanuutta.
Ah, siellä kuivuu kyynele,
veisaamme virttä uutta.
Suo kestävyyttä kaikille
ja voimaa toivonvirteemme:
Jo joudu, Herra Jeesus!

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys

Dora Rappard 1875. Suom. Martti Ruuth 1903. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Englannissa noin 1535.
Sama sävelmä: 304 | 313 | 474
Luokitus: Adventti

Virren tarina

11 Sinua, Kristus, odottaa

Es harrt die Braut so lange schon

Toisen adventtisunnuntain aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassa aikojen lopulla. Sitä hänen kirkkonsa odottaa – "ristin tiellä", kuten tässä virressä sanotaan.

Virren on kirjoittanut sveitsiläinen Dora Rappard (1842-1923). Hän vietti lapsuutensa Jerusalemissa, jonka piispana hänen isänsä Samuel Gobat aikoinaan tuli laajalti tunnetuksi. Virsirunoilijamme puoliso taas oli Carl Heinrich Rappard, Baselin lähellä sijaitsevan St. Chrischonan lähetyskeskuksen tarmokas johtaja. Heille syntyi kymmenen lasta, joista kahdeksan eli aikuisiksi. Suuren perheen äidillä riitti aikaa ja voimia vaikuttaa myös miehensä työtoverina ja laitoksen äitihahmona.

Muistelmateoksessaan Valoisia jälkiä (suom. 1927) Dora Rappard kertoo merkittävistä tapaamisista ja tapauksista elämässään. Tärkeä sija on tempautumisella mukaan Englannista 1870-luvulla alkunsa saaneeseen pyhitysliikkeeseen. Siltä ajalta on peräisin myös tämä virsi. Se sai alkunsa puolisoiden välisestä keskustelusta matkalla Baselista ylös Chrischonavuorelle. Carl Rappard sanoi vaimolleen: "Kun taas kirjoitat uuden laulun, sen aiheena pitää olla Herran paluu ja meidän valmiutemme siihen." Kotiin päästyä Dora Rappard tarttui kynään, ja niin syntyi tämä virsi.

"Jo joudu, Herra Jeesus!" Tämä odotus merkitsi Rappardeille kantavaa voimaa heidän työssään ja elämässään. Muistelmiensa viimeisellä sivulla Dora Rappard kirjoittaa: "Tule, Herra Jeesus! Se on ollut seurakunnan kaipaava huuto kaikkina aikoina. Ja Mestarin sana kuuluu kaikille: Olkaa valmiit! Autuas se palvelija, jonka Herra löytää valvomassa."

Virren suomensi tuleva kirkkohistorian professori Martti Ruuth laulukirjaan Hengellisiä lauluja ja virsiä (1903). Siitä se otettiin virsikirjaan 1938. Valoisa englantilaisperäinen sävelmä on tuttu kolmesta muustakin virrestä.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.