Virsi 312; Muistan päivää autuasta
312

Muistan päivää autuasta

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Muistan päivää autuasta,
jolloin Jeesus löysi mun,
syntein tähden tuomitun,
tilastani kauheasta
nosti minut olalleen,
otti aivan omakseen.

2.
Maistaa Herra mun jo antoi,
kuinka onkaan suloinen
läsnäolo Jeesuksen.
Syntini hän kaikki kantoi,
päästi alta orjuuden
lahjoittaen autuuden.

3.
Armo suuri Vapahtajan
aarteekseni tullut on,
se on katoamaton.
Jääköön tyhjä riemu ajan,
hänessä on iloa,
ihmeellistä lepoa.

4.
Hän on turva turvattoman,
hän on apu kiusatun,
lohduttaja vaivatun.
Milloin vuoksi huolettoman
vaelluksen horjahdan,
toivon hänen nostavan.

5.
Hän on ilo itkeväisten,
väärien vanhurskaus,
hän on tyhmäin viisaus.
Rikkaus hän kerjäläisten,
hän on pyhyys kurjimman,
hyvyys kaikkein huonoimman.

6.
Hän on minun paimeneni,
minä hänen lampaansa,
kuulun hänen laumaansa.
Häntä kaipaa sydämeni,
hänen seurakunnassaan
laitumella käydä saan.

7.
Jeesus, rohkeutta anna,
että sinun kanssasi
kilvoittelen matkani.
Autuaitten joukkoon kanna
ylistämään sinua
uuden virren riemulla.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Suomalainen toisinto.
Sama sävelmä: 306 | 355
Luokitus: Usko Jeesukseen

Virren tarina

312 Muistan päivää autuasta

Autuas se päivä lienee

Kaunis, vaikuttava Kristus-virsi kertoo keskitetysti, mitä Vapahtaja merkitsee häneen uskovalle. Virsi on suomalainen, alun perin julkaistu 1790 kokoelmassa Halullisten sielujen hengellisiä lauluja (HSHL 15).

Sittemmin virsi on rajusti muuttunut. Ensimmäinen säkeistö kuuluu nyt näin: ”Muistan päivää autuasta, / jolloin Jeesus löysi mun, / syntein tähden tuomitun, / tilastani kauheasta / nosti minut olalleen, / otti aivan omakseen.” Vastaava alkuperäisteksti (oikeinkirjoitusta nykyaikaistaen) on tällainen: ”Autuas se päivä lienee, / Jona löysin Jeesuksen, / Ystäväni suloisen, / Iloisempaa en mä tienne, / Koko maan pääl' mainita, / Kuin ett' Jesust' nautita.”

Eiväthän ne oikein lähellä toisiaan ole! Entä neljäs säkeistö, joka nykyisellään on tällainen: ”Hän on turva turvattoman, / hän on apu kiusatun, / lohduttaja vaivatun. / Milloin vuoksi huolettoman / vaelluksen horjahdan, / toivon hänen nostavan.” Alun perin se kuului näin: ”Jos mä väsyn, Jesus auttaa, / Jos mä kiusauksessa / Lienen, niin hän vahvistaa. / Jos mä heikkouden kautta / Vielä joskus horjahdan, / Niin hän auttaa nousemaan.”

Tarkkaan ottaen yksi ainoa sana ("horjahdan") on näissä versioissa yhteinen.

Tämä on niitä virsiä, jotka Wilhelmi Malmivaara uudisti toimittamaansa Siionin virsien laitokseen. Samaan joukkoon muuten kuuluvat edelliset virret 310 ja 311. Malmivaara sanoi korjanneensa virsien kieliasua "hellävaroen"; tulosta ajatellen ilmaisu tuntuu useinkin turhan varovaiselta! Tässä työssä hänestä kouliintui taitava virsirunoilija.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.