Virsi 306; Jeesus, kruunun kirkkaan kannat
306

Jeesus, kruunun kirkkaan kannat

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Jeesus, kruunun kirkkaan kannat,
Jeesus, ilo, elämä,
armon Herra, ystävä.
Sinä yksin rauhan annat.
Jeesus, olet riemuni,
aarre kallein sieluni.

2.
Ilman Jeesustani näännyn,
ilman hänen armoaan
joudun tuskaan kauheaan.
Jeesukseni puoleen käännyn,
ahdistusten tullessa
hän on itse turvana.

3.
Syntieni valtaa vastaan,
vastaan voimaa kiusaajan,
Jeesus, sinuun uskallan.
Jeesus varjella voi lastaan,
hän on minun iloni,
kallein lohdutukseni.

4.
Armoon tahdon aina luottaa,
sinuun, Jeesus, Herrani,
joka maksoit velkani.
Armo yksin avun tuottaa
elämään ja kuolemaan,
armo kantaa voimallaan.

5.
Armon lähde, Jeesukseni,
sinä elät minussa,
minä elän sinussa.
Sinusta ei sydäntäni
riistä tuska suurinkaan.
Sinun olen kokonaan.

6.
Omanasi armon tähden
ohjaa, Jeesus rakkaani,
aina askeleissasi.
Ja kun kerran täältä lähden,
ole vielä turvana,
ainoana aarteena.

7.
Jeesus, kaikki kaikessani,
Jeesus, Herra ainoa,
sydämeni valmista!
Ystäväni, auttajani,
kiitos, Jeesus, riemuni,
aarre kallein sieluni!

Lisää suosikkeihin
Säk. 1–6 Johannes Gerdessen 1664. Ruots. ja 7. säk. Andreas Canuti Brodinus 1671. Suom. virsikirjaan 1685. Uud. komitea 1880. | Sävelmä: Suomalainen toisinto.
Sama sävelmä: 312 | 355
Luokitus: Usko Jeesukseen

Virren tarina

306 Jeesus, kruunun kirkkaan kannat

Jesus ist mein Heil und Leben

Kun uskonpuhdistuksen ajan virret ovat yleensä luonteeltaan yhteisöllisiä, 1600-luvun jälkipuoliskolla nousee esiin myös yksityisen ihmisen jumalasuhde. Selvimmin tämän uuden subjektiivisuuden panee merkille sen ajan Jeesus-virsissä, joissa voi havaita morsiusmystiikan ja maallisen rakkauslyriikan sävyjä. Tyypillistä niille on puhuttelu "minun Jeesukseni".

Virsi Jeesus, kruunun kirkkaan kannat tarjoaa tästä esimerkin. "Armon lähde, Jeesukseni, / sinä elät minussa, / minä elän sinussa. / Sinusta ei sydäntäni / riistä tuska suurinkaan. / Sinun olen kokonaan."

Virren kirjoittaja Johann Gerdessen (1624-1673) oli kotoisin Pommerista, 30-vuotisen sodan jälkeen Ruotsille kuuluneelta Pohjois-Saksan alueelta. Siellä hän valmistui maisteriksi Greifswaldissa, missä hän toimi vähän aikaa professorinakin ennen siirtymistään seurakuntapapiksi Wismariin. Lahjakkaan miehen ura johti vihdoin uuden kotimaan pääkaupunkiin, Tukholman saksalaisen seurakunnan kirkkoherraksi.

Virren mainitaan ilmestyneen ensi kerran 1664 saksalaisessa Riian virsikirjassa (Rigisches Gesang-Buch), joka julkaistiin Johannes Gezelius vanhemman ollessa Liivinmaan ylisuperintendenttinä Riiassa, mistä hän sitten siirtyi Turun piispaksi. Andreas Brodinuksen ruotsinnos puolestaan ilmestyi erään hartauskirjan käännöksen yhteydessä 1671; siihen Brodinus (k. 1674) oli myös sepittänyt virtemme viimeisen säkeistön. Virren suomennos sisältyi Gezeliuksen Turussa 1685 julkaisemaan virsikirjaan. Gezeliuksen harrastuneisuudesta virsiin kertoo ennen muuta se, että hänen toimestaan ilmestyi 1673 ruotsinkielinenkin virsikirja ("Åbo-psalmboken"), siihen mennessä laajin ruotsalainen virsikirja.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.