Virsi 307; Kiitos olkoon Jumalalle
307

Kiitos olkoon Jumalalle

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Kiitos olkoon Jumalalle,
Karitsalle,
olen armoliitossa!
Minut kalliisti hän osti,
minut nosti
kadotuksen kuopasta.

2.
Armon Henki johdattakoon,
kiiruhtakoon
matkamiestä lähtemään
maailmasta turmeluksen,
ahdistuksen,
kotihinsa pyrkimään.

3.
Purjeisiini tuulta anna,
mua kanna
meren yli mailleni.
Pidä, Jeesus, itse perää,
Herra, herää!
Muuten hukkuu haahteni.

4.
Auta, pakohon kun kerran
yli virran
Baabelista riennämme,
että kotimantereilla
kanteleilla
soivat kiitosvirtemme.

5.
Siellä riemun maassa taivaan
alta vaivan
päästyä sua kiitetään.
Siell’ ei aalto uhkaa laivaa,
synnin vaivaa
siell’ ei itke yksikään.

6.
Siell’ on kirkas lasimeri,
pyhä veri
kiitosvirtenämme on.
Siellä aina Jumalalle,
Karitsalle
ylistys soi loputon.

7.
Sydän hämmästyypi näissä
ilohäissä,
lunastetut riemastuu.
Yljän eteen ihmeissänsä
ystävänsä
kasvoillensa kumartuu.

Lisää suosikkeihin
Elsa Christina Holmsten viim. 1735. Suom. Johan Wacklin 1736. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Savosta / Armas Maasalo 1937.
Sama sävelmä: 146
Luokitus: Usko Jeesukseen

Virren tarina

307 Kiitos olkoon Jumalalle

Jumalalle olkoon kiitos

Virren kirjoittaja Elsa Christina Holmsten (1709-1735) on virsikirjamme varhaisin suomalainen naisrunoilija – ja ylipäänsä varhaisin nimeltä tunnettu suomalainen naisrunoilija. Hänen neljä ruotsiksi kirjoittamaansa virttä ovat säilyneet ainoastaan suomenkielisinä käännöksinä. Niistä tämä yksi on jäänyt elämään suomalaisen kristikansan rakastamana ja ahkerasti käyttämänä.

Postimestari Johan Wacklin ja komissaarin tytär Elsa Christina Holmsten olivat Oulun 1700-luvun nuoria radikaalipietistejä. He olivat jo ajautuneet separatistiselle kannalle ja lakanneet käymästä ehtoollisella ja jumalanpalveluksissa. Mutta he olivat myös rakastuneet toisiinsa ja halusivat tulla laillisesti vihityiksi avioliittoon. Se edellytti palaamista kirkon yhteyteen. Raastuvanoikeudessa toimeenpannussa kuulustelussa nämä rakastavaiset luopuivat separatistisista mielipiteistä, ja maaliskuussa 1734 heidät vihittiin avioliittoon.

Vain puolisentoista vuotta saivat nuoret puolisot elää yhdessä. Elsa-rouva kuoli 1736 vaikeaan synnytykseen. Seuraavana vuonna Johan Wacklin suomensi vaimonsa jo ennen avioitumistaan ruotsiksi kirjoittamat neljä virttä ja julkaisi ne arkkiveisujulkaisuna. Niistä virsistä tämä yksi, Kiitos olkoon Jumalalle, liitettiin 1800-luvulla Halullisten sielujen hengellisiin lauluihin. Sitä tietä se tuli lyhentämättömänä Wilhelmi Malmivaaran toimittamiin Siionin virsiin (1893) ja vihdoin 1938 virsikirjaan versiona, joka käsittää alkuperäisen ensimmäisen säkeistön sekä oman kokonaisuutensa muodostavat kuusi loppusäkeistöä.

Virren kuvakieli tehoaa: kristityn elämä kuvataan matkaksi yli meren Baabelista eli turmeluksen maailmasta riemun maahan taivaaseen.

Sävelmä, savolainen koraalitoisinto, tuli virren mukana Siionin virsistä, mutta virsikirjaan sitä muodosteli Armas Maasalo.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.