Virsi 314; Suo, Jeesus rakkaani
314

Suo, Jeesus rakkaani

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Suo, Jeesus rakkaani,
mun pitää liittoni.
Anteeksi synnit annoit,
myös minut turvaan kannoit.
Varjele armossasi
ja hoida omanasi.

2.
Suo, että milloinkaan
en eksy maailmaan,
sen houkutuksiin taivu
ja synnin virtaan vaivu.
Sen ethän anna voittaa
ja pettää, vahingoittaa.

3.
Kun olen lampaasi,
saan paimenääntäsi
kuunnella laumassasi,
pysyä seurassasi.
Suo, etten tällä tiellä
sinua koskaan kiellä.

4.
Kun olen vaaroissa,
itsesi kirkasta.
Tee minut eläväksi,
sinussa väkeväksi.
Suo voittaa kiusaukset
ja välttää lankeemukset.

5.
Kun usko heikkenee
ja sydän epäilee,
armosi anna koittaa,
suo epäusko voittaa.
Kirkasta, Jeesus, vaivas
ja näytä avoin taivas.

6.
Näin olen omasi,
vahvista toivoni:
kun elän omanasi,
saan kuolla haavoissasi,
ja sitten riemumielin
soi kiitos helein kielin.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Mahd. Frans Andell 1889. Uud. komitea 1937. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Jakob Regnart 1574.
Sama sävelmä: 4 | 200 | 297 | 478
Luokitus: Usko Jeesukseen

Virren tarina

314 Suo, Jeesus rakkaani

Tämä virsi tuli virsikirjaan 1938 konfirmaatiovirtenä. Nyt se on siirretty osastoon Usko Jeesukseen. Toinenkin muutos on tapahtunut: kun virren tekijäksi oli 1938 merkitty ”tuntematon suomalainen”, sen tilalla on nyt nimi Frans Andell, tosin varustettuna kysymysmerkillä. Kun virsi nimittäin 1889 ensi kerran ilmestyi Sanomia Siionista -lehdessä, sen alla oli tämä nimi.

Frans Andell (1860-1939) oli kotoisin Rauman maaseurakunnasta. Nuorukaisena hän tunsi kutsumuksekseen lastenopettajan työn. Siihen valmistautuakseen hän kävi koulua Rauman kappalaisen luona ja pyrki Jyväskylän seminaariin, jonne häntä ei kuitenkaan hyväksytty. Vuonna 1881 hän sitten sai kiertokoulunopettajan viran kaukaa Ylitorniolta. Sitä tehtävää hän hoiti tunnollisesti yli kolme vuosikymmentä, minkä jälkeen hän toimi samassa pitäjässä Lohijärven postiaseman hoitajana.

Frans Andellia ja hänen elämänvaiheitaan kuvannut Hannes Leinonen ei ole tämän jälkeenjääneistä papereista löytänyt mitään, mikä valaisisi tämän virren syntyä. Lestadiolaisten laulukirjassa Siionin laulut ja virret, jonka toimittajalla O. H. Jussilalla oli läheiset suhteet Ylitorniolle, virsi oli vailla tekijän nimeä, eikä Andellin nimi näytä tulleen esiin vuoden 1938 virsikirjaa valmisteltaessa. Kaiken tämän perusteella Pekka Raittila (1969) oli sitä mieltä, että ”toistaiseksi lienee varminta olla merkitsemättä” häntä kyseisen virren tekijäksi. Niin on siis nykyisessä virsikirjassa kumminkin tehty. Varmalta näyttäisi ainakin se, että Andell lähetti virren julkaistavaksi Sanomia Siionista -lehdessä, joten ilman häntä ei meillä tätä virttä olisi.

Tauno Väinölä