Virsi 315; Valvoa mun, Jeesus, anna
315

Valvoa mun, Jeesus, anna

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Valvoa mun, Jeesus, anna
aina ristis juurella
ja niin joka päivä kuolla
synneistäni kaikista.
Suo myös kuolla maailmasta,
kuolla itsestänikin,
että kaiken elämäni
sinulle vain eläisin.

2.
Auta, että ristin tiellä
kuljen askeleissasi.
Eksymästä, horjumasta
estä, Jeesus, jalkani.
Uskoa ja rakkautta,
toivoani lisää myös.
Anna voimaa kilvoitukseen,
täytä alkamasi työs.

3.
Rauhan virran anna vuotaa
sydämeeni kaipaavaan.
Kasvojesi pyhä kuva
paina sieluun loistamaan.
Ääretöntä rakkautta
mihin voisin verrata?
Syvä on se niin kuin meri,
väkevä kuin kuolema.

4.
Ristissäsi, haavoissasi
armon löydän ikuisen.
Kaikki muu on turhaa aivan,
kun vain niitä katselen.
Rakas Jeesus, haavoihisi
minut kätke kokonaan,
kätke siksi, kunnes noudat
minut taivaan kunniaan.

Lisää suosikkeihin
Onnia Hellén 1894. Virsikirjaan 1938. Uud. Niilo Rauhala 1976. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
Sama sävelmä: 432
Luokitus: Usko Jeesukseen

Virren tarina

315 Valvoa mun, Jeesus, anna

Rakas Jesus, suo mun olla

Virren kirjoittaja Onnia Hellén (1862-1948) oli Kuoreveden kanttorin Samuli Hellénin kahdesta tyttärestä nuorempi. Runoilijana tunnetumpi oli hänen sisarensa, opettaja Immi Hellén, ensimmäisiä lapsille kirjoittaneita suomenkielisiä runoilijoita, jonka useat lauluiksi sävelletyt runot elävät yhä (”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”, ”Mä olen niin pienoinen”, ”Jäi toiset aamulla nukkumaan”, ”Kello löi jo viisi”). Virsikirjaan ei hänen runsaasta tuotannostaan ole tullut yhtäkään runoa. Sairaanhoitaja Onnia Hellén sepitti runoja harvakseltaan; hänen teksteistään on tämä yksi saanut sijansa virsikirjassa.

Onnia Hellénin runo Rukoukseni ilmestyi 1894 vapaakirkollisessa Suomen Viikkolehdessä. Se alkoi alun perin näin: ”Rakas Jeesus, suo mun olla / Sinun ristis juurella, / Siellä joka päivä kuolla / Synneistäni todella. / Suo mun kuolla maailmasta, / Itsestäni kokonaan, / Että elämäni kaiken / Eläisin ma Sulle vaan.” Seuraavana vuonna runo Hjalmar Braxénin säveltämänä liitettiin laulukirjaan Harpunsäveliä. Siitä se tuli muihin laulukirjoihin, joista yksi oli Hengellisiä lauluja ja virsiä. Virsikirjaan Hellénin laulu tuli muokattuna 1938. Silloin se sai sävelmäkseen pohjoissavolaisen koraalitoisinnon, jota voi pitää yhtenä virsikirjamme kauneimmista.

Virressä Valvoa mun, Jeesus, anna ”soi vanhan kirkkovirren syvä pohjasävy” (Aarni Voipio). Sen sisältö liittyy vanhaan virsiperinteeseen, ja sen opetukset nousevat suoraan Raamatusta. Virsi johdattaa veisaajansa ristin salaisuuden ääreen. ”Ristissäsi, haavoissasi / armon löydän ikuisen. / Kaikki muu on turhaa aivan, / kun vain niitä katselen.”

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.