Virsi 297; Mun hyvään Herraani
297

Mun hyvään Herraani

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Mun hyvään Herraani
mä panen toivoni.
Hän murheen, tuskan säällä
on auttajani täällä.
Jos kova onni kohtaa,
hän parhaaksi sen johtaa.

2.
Vaan minä syntinen
niin usein hätäilen.
Saan Vapahtajaan luottaa,
hän pelastuksen tuottaa.
Eläissä, kuollessani
on turva Herrassani.

3.
Kun elän Herrassa,
saan voiton kuollessa.
On Kristus elämäni
myös lähtöhetkelläni.
Hän pitää, milloin kuolen,
näin sielustani huolen.

4.
Oi Jeesus, Herrani,
annoithan henkesi
ja astuit ristin vaivaan
periäkseni taivaan.
Autuuteen minut kanna,
iäinen rauha anna.

5.
Rukoilen hartaasti,
nyt kuule pyyntöni:
Oi Jeesus, kuollessani
olethan turvanani!
Kun täältä kohta lähden,
suo voitto ristin tähden.

6.
Suojele kotini,
perheeni, sukuni.
Myös siunaa seurakuntaa,
Jumalan perikuntaa.
Näin siipiesi suojaan
me jäämme hyvään huomaan.

7.
Ja kun on kuolema
pois meidät kutsuva,
vie taivaan kartanoihin,
rauhasi asuntoihin,
niin että kaikki sinne
taas yhteen pääsisimme.

8.
Herraani luottaen
nyt sanon aamenen.
Saan, Jeesus, armostasi
pysyä omanasi.
Yhdessä kerran saamme
me kiittää auttajaamme.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Sigismund Weingärtner 1604. Ruots. Haquin Ausius 1641. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Elias Lönnrot 1865, Julius Krohn 1880, komitea 1984. | Sävelmä: Jakob Regnart 1574.
Sama sävelmä: 4 | 200 | 314 | 478
Luokitus: Usko Jeesukseen

Virren tarina

297 Mun hyvään Herraani

Auf meinen lieben Gott

Virsikirjassa on kymmenittäin virsiä, joiden kirjoittajaa ei tiedetä. Kirjan lopussa oleva tekijähakemisto päättyy luetteloon niistä.

Lisäksi on sellainen rajatapaus kuin tämä virsi Mun hyvään Herraani. Sen tekijäksi mainitaan Sigismund Weingärtner, jonka nimi esiintyy 1607 painetussa saksalaisessa virsikirjassa kahden virren yhteydessä. On arveltu, että hän olisi vaikuttanut saarnaajana Saksan Heilbronnissa tai että hän olisi asunut Sveitsin Baselissa, mutta mitään todisteita tällaisten otaksumien tueksi ei ole löytynyt.

Virren kirjoittaja voi siis olla Sigismund Weingärtner -niminen mies, josta ei kuitenkaan tiedetä mitään. "Tuntematon tekijä" siis!

Mutta virsi elää niin Saksassa kuin Suomessakin. Meille se tuli Ruotsin kautta. Ruotsiksi virren käänsi Haquin Ausius (k. 1653) – eikä hänestäkään tiedetä juuri muuta kuin että hän ruotsinsi Basilius Förtschin hartauskirjan "Hengellinen vesilähde", jossa oli liitteenä virsiä. Siitä virsi Mun hyvään Herraani suomennettiin vuoden 1701 virsikirjaan. Kauan se oli osastossa Valmistautuminen kuolemaan, mutta nyt se on saanut siirron osastoon Usko Jeesukseen.

Kuolemasta virsi puhuukin paljon. Se on ajalta, jolloin rutto surmasi ihmisiä suurin joukoin. Kuolemasta porttina Kristuksen kirkkauteen ja hänen valtakuntaansa tuli virsirunouden suosittu teema..

Virren koraali on tuttu monestakin virrestä. Sen on säveltänyt Jakob Regnart (k. 1599), alkuaan maalliseen tekstiin. Meille tämä sävelmä tuli tanskalaisen adventtivirren "Iloitse, morsian" mukana 1600-luvun alussa. Yleisesti se kuitenkin tunnetaan juuri virren Mun hyvään Herraani saksankielisten alkusanojen mukaan, esimerkiksi Bachin tai Pachelbelin urkukoraaleina: Auf meinen lieben Gott. Kahdessa kantaatissaan Bach on käyttänyt tämän virren tekstiäkin, toisessa ensimmäistä, toisessa viimeistä säkeistöä.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.