Virsi 478; Jos, Jeesus, Herrani
478

Jos, Jeesus, Herrani

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Jos, Jeesus, Herrani,
et pysy luonani,
niin minne silloin käännyn,
kun ahdistukseen näännyn,
kun synnin taakka painaa
ja lähdön pelko vaivaa.

2.
On ilman sinua
sieluni hukkuva,
ja tuskat, tunnonhaavat
riutumaan minut saavat.
Ne uuvuttavat aivan,
ken poistaa voisi vaivan?

3.
Vaan sinä, Herrani,
tuot täyden turvasi.
Ei mitään silloin puutu,
et sinä, Herra, muutu.
Saan tuskiin huojennusta
ja pelkoon lohdutusta.

4.
Näin lausuit, Herrani:
Saat synnit anteeksi,
saat olla turvattuna,
uskossa autettuna.
Näin ennen autoit muita,
sairaita, kiusatuita.

5.
Siis käännä puoleeni
nyt rakkaat kasvosi.
Minua älä heitä,
vaan armollasi peitä.
Oi Jeesus, rauhan annat
ja taivaan iloon kannat.

Lisää suosikkeihin
Zachris Topelius 1869. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Jakob Regnart 1574.
Sama sävelmä: 4 | 200 | 297 | 314
Luokitus: Terveys ja sairaus

Virren tarina

478 Jos, Jeesus, Herrani

Om jag ej haver dig

Runoilijaprofessori Zachris Topeliuksen (1818-1898) kirjoittama virsi on nyt sijoitettu osastoon Terveys ja sairaus, kun se aikaisemmin kuului "virsiin evankeliumiteksteistä". Virren taustaksi voikin ajatella Matteuksen 9. luvun kertomuksia parantamisihmeistä. Neljännen säkeistön tarkoittamat sanansa Jeesus lausui halvaantuneelle: "Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi." Virren ruotsinkielinen alkuteksti liittyy tällä kohden kylläkin toiseen saman luvun kohtaan: "Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut."

Viimeinen säkeistö saa kuitenkin sisältönsä suoraan Herran siunauksesta: "Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi, olkoon sinulle armollinen ja antakoon sinulle rauhan."

Viisas runoilija ei pyri vakuuttelemaan, että usko merkitsisi elämää vailla tuskaa, ahdistusta ja synnintuntoa. Mutta se merkitsee syntien anteeksi saamista, tuskiin huojennusta, pelkoon lohdutusta. "Ei mitään silloin puutu."

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 297 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.