Virsi 298; Vapahtajani Jeesus on
298

Vapahtajani Jeesus on

Virren sävelmän tekijänoikeuksien haltija Fennica Gehrman Oy ei ole antanut lupaa tämän sävelmän julkaisemiseen verkossa.

1.
Vapahtajani Jeesus on
iloni aina verraton,
kun kuljen täällä outona,
vieraana, muukalaisena.

2.
Jos ahdas onkin taivaan tie,
se vaivain maasta kotiin vie.
Ja Jeesus kun on kanssani,
hän huojentaa mun matkani.

3.
Olethan tieni, tähteni,
mä horjahdan niin helposti.
Varjele, etten eksyisi
vaan vaeltaisin tielläsi.

4.
Siis auta, Jeesus, matkalla,
kun uuvun, nosta, vahvista.
Suo voimaa sinuun tyytyä
myös koetusten helteessä.

5.
Ristisi olkoon voimani,
se olkoon matkasauvani,
veresi sielun puhdistus
ja heikon uskon uudistus.

6.
Näin kätke, Jeesus, minutkin
turviisi pyhiin haavoihin,
kuin kätkee lintu poikansa
ja niitä suojaa vaaroissa.

7.
Suo, että viimein käydä saan
armosi turvin kuolemaan.
Myös silloin köyhä sieluni
on huomassasi, Herrani.

8.
Näin saakoon ruumis rauhassa
levätä maassa aikansa.
Käyn kiitostasi laulamaan,
kun uuteen aamuun nousta saan.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Martin Behm 1610. Suom. Jakob Frosterus 1762. Uud. Abraham Frosterus 1765, Elias Lönnrot 1869. Virsikirjaan 1886. Uud. Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Heikki Klemetti 1905.
Luokitus: Usko Jeesukseen

Virren tarina

298 Vapahtajani Jeesus on

Herr Jesu Christ, mein’s Lebens Licht

Virren turvallisuutta henkivä sävelmä on Heikki Klemetin käsialaa. Se on syntynyt 1900-luvun alussa Berliinissä, yksinäisen miehen mielessä. Klemetti on muistellut: ”Oli tuima talvi ja vitituisku melko autiolla kadulla, kukaan ei tarjennut kulkea. Mutta minun piti kävellä edestakaisin, kun odottelin eräitä tovereita krouvista, jonne en halunnut mennä. Kuljin ja kuljin ja tuisku tuli kasvoilleni, niinkuin synti. – – Mutta minä olin lapsi, monen murjoma. Tulkoon, sähisköön, minä annan vastaan. Ja niin tuli siellä kadulla tuo virsi ’Vapahtajani Jeesus on’.”

Klemetti oli aikaisemmin säveltänyt samaan tekstiin kuorolaulun. Virren sanat olivat siis tutut, ja nyt ne nousivat mieleen, tosina, ajankohtaisina. ”Vapahtajani Jeesus on / iloni aina verraton, / kun kuljen täällä outona, / vieraana, muukalaisena.”

Virren saksalainen kirjoittaja Martin Behm (1557-1622) toimi pappina synnyinkaupungissaan Sleesian Laubanissa (joka nykyisin kuuluu Puolaan ja on nimeltään Luban). Aika oli ankara, seutua koettelivat nälkä, kallis aika, rutto ja vihdoin myös 30-vuotinen sota. Behm julkaisi useita saarnakirjoja ja yli 500 virttä.

Tässä Behmin virressä oli alkuaan 15 säkeistöä. Niiden aiheena oli toisaalta muukalaisen koti-ikävä ja matka kohti taivaallista paratiisia, toisaalta Kristuksen kärsimystie, jonka seikkaperäisessä mietiskelyssä tuntuu keskiajan mystiikan vaikutus. Tämä jälkimmäinen aines on virrestämme karsittu, jäljellä on sitä seuraava harras rukous (säk. 5 ja 6).

Nykyisessä virsikirjassa virteen on yhdistetty osia (säk. 3 ja 4) edellisen virsikirjan virrestä 392 ”Oi Jeesus, johda kulkuni”, jonka kirjoittaja on jäänyt tuntemattomaksi. Virret muistuttavat toisiaan, mutta joskus esitetty maininta, että kyseessä olisi kaksi saman (siis Behmin) virren eri suomennosta, ei pidä paikkaansa.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.