Virsi 299a; Ei mikään niin voi virvoittaa
299a

Ei mikään niin voi virvoittaa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa.

2.
En lepoa mä löytänyt,
en muusta mistään tyyntynyt,
ennen kuin löysin aartehen,
ystävän, Herran Jeesuksen.

3.
Muu vaivoissa ei lohduta,
ei auta kuolon tuskissa,
ei päästä alta murheitten
kuin läsnäolo Jeesuksen.

4.
Valmisti kuuliaisuuden,
aukaisi oven autuuden
Jumala meille Pojassaan,
kun antoi hänet kuolemaan.

5.
Ainoa anteeksantamus,
ainoa synnin sovitus
ja ainoa tie armohon
Jeesuksen risti yksin on.

6.
On ainut neuvo huonolle,
on ainut turva heikolle
ja ainut meillä puolustus
Jeesuksen esirukous.

7.
Maailman viettelyksistä,
kiusauksista, synneistä
ainoa ompi pelastus
Jeesuksen suuri rakkaus.

8.
Ainoa tosi viisaus
ja ainoa vanhurskaus,
ainoa puhdas pyhitys
on Vapahtajan yhteys.

9.
Muut kuollessa ei rauhaa saa,
ei kestä Herran kunniaa,
ei pysy eessä Jumalan
kuin seuraajat vain Karitsan.

Lisää suosikkeihin
Lars T. Nyberg 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1901. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Bartholomäus Gesius 1603, Michael Praetorius 1607.
Sama sävelmä: 72a | 226
Luokitus: Usko Jeesukseen

Virren tarina

299 Ei mikään niin voi virvoittaa

Det enda nöje, som jag vet

Virsi käy näytteeksi tekijänsä Lars Nybergin (1720-1792) taidosta. Ruotsinkielisessä alkutekstissä kunkin säkeistön kolme ensimmäistä säettä alkavat sanalla den/det enda (’ainoa’) – siis sananmukaisesti 'ainoalaatuinen' virsi. Näin se alkaa: ”Det enda nöje, som jag vet, Den enda glädje, jag har sett, Den enda sällhet, som är till, Är den, oss Jesus gifva vill.”

Elias Lagus pyrki säilyttämään saman piirteen Sionin Wirsien suomennoksessaan 1790. Siinä ensimmäinen säkeistö kuuluu näin (SW 136, oikeinkirjoitusta nykyaikaistettu):Ainoaks tiedän iloksi,
Huvitukseksi ainooksi, Ainoaks autuudeksi sen, Jonk' mullen antaa Jesuksen'.”

Kun Wilhelmi Malmivaara 1901 uudisti virren suomennoksen omaan Siionin virsien laitokseensa, hän yleensä irtautui alkutekstin rakenteesta: kolminkertainen ”ainoa/ainut” esiintyy hänellä vain kolmessa säkeistössä (5, 6, 8). Hänellä äskeinen säkeistö sai seuraavan muodon:.” Ei mikään niin voi huvittaa, Iloa muust, en oikein saa, Ei autuutt' ole suurempaa Kuin minkä Jeesus lahjoittaa.”

Malmivaara siis aloitti virren sanoilla ”Ei mikään niin voi huvittaa” – siihen aikaan saattoi virressä sanoa niin, nyt se tuntuisi vain huvittavalta. Nykyisen sanamuotonsa virsi sai tullessaan virsikirjaan 1938, sen jälkeen sitä ei ole muutettu.

Virren johdanto (säk. 1–3) kertoo Jeesuksen läsnäolon tuomasta ilosta, rauhasta ja lohdutuksesta. Virren sanoman ydin on sen keskipisteenä (5): ”Ainoa anteeksantamus, / ainoa synnin sovitus / ja ainoa tie armohon / Jeesuksen risti yksin on.” Nyberg kuului herrnhutilaisiin, joiden teologia korostaa Jeesuksen kärsimyksen ja ristinkuoleman merkitystä. Mutta ylösnoussutta, elävää Vapahtajaa virsi kyllä ylistää. Hänen yhteydessään meillä on vanhurskaus ja pyhitys. Virressä puhuu ihminen, joka on löytänyt ”ystävän, Herran Jeesuksen”. Tämän löydön merkityksen mietiskely huipentuu varmuuteen siitä, että vain Jeesusta seuraten päästään kerran näkemään Herra kunniassaan.

Virrellä on kaksi vaihtoehtoista sävelmää. Kyseessä on kaksi eri versiota samasta saksalaisen Bartholomäus Gesiuksen sävelmästä vuodelta 1603.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.