Virsi 72a; Nyt liehuu viiri Kuninkaan
72a

Nyt liehuu viiri Kuninkaan

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Nyt liehuu viiri Kuninkaan
ja loistaa ristin salaisuus.
On Kristus kuollut. Kuollessaan
hän voitti meille elämän.

2.
Ja kylkeen kaikkein pyhimpään
on keihäs haavan puhkaissut,
ja Kristus uhriverellään
voi kaikki synnit pestä pois.

3.
Näin ristinpuusta ulottuu
kaikille Luojan rakkaus.
Oi terve, uhri, ristinpuu!
Me kumarramme Kärsijää.

4.
Oi risti, loistat kirkkaana
nyt purppurassa Kuninkaan.
On paratiisin ruusuja
nyt Golgatalle puhjennut.

5.
Hän kaikki kauhut helvetin
on kuolemallaan voittanut,
toi saaliin tuonelastakin
ja maksoi lunnaat maailman.

6.
Oi terve, toivo ainoa!
Vain ristiin katsoo syntinen.
Myös kärsimyksen aikana
me ylistämme Voittajaa.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys

Venantius Fortunatus 568. Suom. V. Arti 1963, Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Bartholomäus Gesius 1603 Michael Praetorius 1607.
Sama sävelmä: 226 | 299a
Luokitus: Kristuksen kärsimys ja kuolema

Virren tarina

72 Nyt liehuu viiri Kuninkaan

Vexilla regis prodeunt

Pyhä Helena, kristittyjen vainot Rooman valtakunnassa lopettaneen keisari Konstantinuksen äiti, uskoi löytäneensä Jeesuksen ristin. Vuonna 568 Itä-Rooman keisari Justinus II lahjoitti palasen tätä ristiä Ranskaan, entisen kuningattaren Radegunden Poitiers’hen perustamalle luostarille.

Poitiers’hen oli asettunut Pohjois-Italiasta tullut oppinut runoilija Venantius Fortunatus (535 - n. 609). Hänen ja Radegunden välille oli syntynyt lämmin ystävyys. Paljon myöhemmin, jo vanhana miehenä, Fortunatus vihittiin papiksi ja vuonna 599 hänestä tuli Poitiers’n piispa. Fortunatuksen varsinaiset mestarituotteet syntyivät, kun hän äsken mainitun pyhäinjäännöksen saavuttua Poitiers'hen kirjoitti hymninsä pyhän ristin ylistykseksi. Niistä parhaat ovat virsikirjassamme – keskiajan hymnirunouden kaksi helmeä (toinen on 93 ”Nouse mieli, käänny kieli”).

Virren Nyt liehuu viiri Kuninkaan (”Vexilla Regis prodeunt”) alkusanat osoittavat, että se on alkuaan tarkoitettu laulettavaksi kulkueessa, jossa kannetaan Kristuksen taistelun ja voiton merkkejä, ristiä ja lippua. Viimeisen säkeistön alku ”Oi terve, toivo ainoa!” kuuluu latinaksi: ”O crux, ave spes unica” ('Oi risti, terve, ainoa toivo'). Ne sanat näki aikoinaan ruotsalainen kirjailija August Strindberg monissa hautakivissä Pariisissa, ja hänen toivomuksestaan ne hakattiin hänen omaankin hautakiveensä. (Strindbergin hautakiven teksti ei siis ole muodossa ”Ave crux, spes unica”, kuten usein näkee erheellisesti mainittavan.) Kyseinen säkeistö ei kuitenkaan ole Fortunatuksen käsialaa, vaan se on lisätty hymniin myöhemmin. Fortunatuksen teksti käsitti kahdeksan säkeistöä, joten kaikki ei ole mukana suomennoksessa.

Virren a-sävelmäksi on valittu ehtoollisvirren 226 ”On autuas, ken Jeesusta” koraali, joka on peräisin Bartholomäus Gesiuksen 1603 julkaisemasta kokoelmasta. Gregoriaaninen b-sävelmä on peräisin Fortunatuksen hymnin syntyajoilta ja kuuluu kiinteästi yhteen sen kanssa – onpa jopa väitetty, että Fortunatus itse olisi säveltänyt hymnin.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.