Virsi 303; Jeesus, aarteheni
303

Jeesus, aarteheni

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Jeesus, aarteheni,
riemu sydämeni,
kuule ääneni.
Katson sinuun aina,
sydämeeni paina
lohdutuksesi.
Herrani, Jeesukseni,
verelläsi minut ostit,
armohelmaas nostit.

2.
Vasten valtaa surman
Jeesukselta turvan
sydämeni saa.
Vaikka vihollinen
väijyy petollinen,
Jeesus pelastaa.
Myrsky soi ja salamoi,
synnin syvyys uhkaa, pauhaa,
Jeesus antaa rauhaa.

3.
Poissa pedon valta,
poissa kuolemalta
kauhun mahti on.
Kiitos Jumalalle,
hän suo hukkuvalle
turvakallion.
Jeesus voi, ken voiton toi,
kuolemasta minut auttaa
kuolemansa kautta.

4.
Menköön mainen kulta,
ristiinnaulitulta
armon aarteen saan.
Niin en maailmasta,
vallan valtikasta
enää huolikaan.
Erottaa ei mikään saa
minua pois Herrastani,
lunastajastani.

5.
Monet kukkuloille
täällä korkeimmille
pyrkii kunniaan.
Jeesus, lähelläsi
auta jälkiäsi
aina seuraamaan.
Ainoa on kunnia,
Jeesus, elää omanasi,
palvelijanasi.

6.
Turhat huolet jääkää,
Jeesus tahtoo häätää
murheet maailman,
kääntää omillensa
heidän parhaaksensa
kaiken vaikean.
Vaivoihin jos joudunkin,
kuormani hän kaikki kantaa,
kiitosmieltä antaa.

7.
Huomaas murheet heitän,
Herra, turviis peitän
suuret puutteeni.
Tunnet asiani,
valvo parastani,
Vapahtajani.
Anteeksi suo syntini,
ole vielä kuollessani,
Jeesus, riemunani.

Lisää suosikkeihin
Johann Franck 1653. Suom. virsikirjaan 1685. Säk. 5 Johan Schmedeman 1694. Suom. Bengt Jakob Ignatius 1824. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Johann Crüger 1653.
Luokitus: Usko Jeesukseen

Virren tarina

303 Jeesus, aarteheni

Jesu, meine Freude

Kukapa musiikin ystävä ei tuntisi Johann Sebastian Bachin suurenmoista motettia Jesu, meine Freude. Motetti valmistui tilaustyönä hautajaismusiikiksi. Sen rungoksi Bach valitsi Johann Franckin kirjoittaman ja Johann Crügerin säveltämän virren, jonka suomennos alkaa sanoilla Jeesus, aarteheni. Se puhuu Jeesuksesta kuoleman voittajana (säk. 2, 3, 7). "Jeesus voi, ken voiton toi, / kuolemasta minut auttaa / kuolemansa kautta."

Virren kirjoittaja, asianajaja Johann Franck (1618-1677) oli yksi Saksan 1600-luvun merkittävistä virsirunoilijoista. Kotikaupungissaan Gubenissa hänelle uskottiin erilaisia hallinnollisia tehtäviä aina pormestarin asemaa myöten. Virren säveltänyt Berliinin Nikolainkirkon kanttori Johann Crüger (1598-1662) sävelsi huomattavien aikalaisrunoilijoiden virsiä (Gerhardt, Franck, Rist ym.) ja julkaisi lukuisina painoksina ilmestyneen virsikokoelman, joka tunnetaan latinankielisellä nimellään Praxis pietatis melica. Saksaksi käännettynä nimi kuului: Übung der Gottseligkeit in (…) Gesängen, ’Hurskauden harjoitus lauluin’. (Latinan adjektiivin melica taustalla on kreikan sana melos ’laulu’; samaa juurta on sana melodia.)

Bachin motetissa virren säkeistöjä on kuusi eli Franckin virsi kokonaisuudessaan. Mutta meidänpä virsikirjassamme säkeistöjä onkin seitsemän – ja edellisessä, vuoden 1938 virsikirjassa jopa kahdeksan. Selitys löytyy sitä edeltäneestä eli vuoden 1886 virsikirjasta, jossa oli kaksi samoin sanoin alkavaa virttä ("Jesus, sielun' palaa, sydän sua halaa"). Molemmat oli merkitty Johann Franckin nimiin, mutta toinen niistä pohjautui Johan Schmedemanin varsin vapaaseen ruotsinnokseen, johon tämä oli sepittänyt pari lisäsäkeistöäkin. Vuoden 1938 virsikirjaan nuo kaksi virttä yhdistettiin, ja nykyinen viides säkeistö "Monet kukkuloille" edellyttää virren alle myös ruotsalaisen Johan Schmedemanin (1653–1713) nimen.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.