Virsi 616a - Puhtaana niityn kukka

1.
Puhtaana niityn kukka
mullasta kohoaa,
se täyteen väriloistoon
aamulla aukeaa.
Vaan hetkessä se sammuu
ja vaipuu varsi sen.
Näin kukoistaa ja kuihtuu
täällä myös ihminen.

2.
Kuolema uutterana
kohottaa viikatteen,
se kaataa nuoren oraan
ja sadon kypsyneen.
Se leikkaa uljaan ruusun
ja mesiangervon.
Haurain ja vahvin sille
on yhtä arvoton.

3.
Ei kunniaa, ei valtaa
kavahda kuolema,
ei hetken viivästykseen
se suostu maksusta.
Jokainen meistä sille
on samanarvoinen.
Ei rukous, ei viha
taltuta voimaa sen.

4.
Vaan tiedän, että Jeesus
nyt elää taivaassa,
on hänen kaikki valta
ja hän on voittaja.
Hän kuolemankin voitti,
kun kuoli ristillään.
Hän minut, kurjan, auttaa
ikuiseen elämään.

5.
Hän itse voitollansa
surmasi kuoleman,
hän riisti siltä voiman,
löi vallan ankaran.
Ja vaikka mullan alle
ruumiini lasketaan,
huomassa Vapahtajan
vapaana olla saan.

6.
Nyt elän Jeesuksessa
ja kuolen hänessä,
en pelkää, vaikka minut
hylkääkin elämä.
Tervehdin kuolemaani
uskossa, toivossa:
Saat tulla, milloin minut
pois kutsuu Jumala.